Skip to main content

Kissat ovat kotiutuneet parvekkeelle

Helle jatkuu ja parvekkeen ovea on pakko pitää auki. Se tarkoittaa tietysti sitä, että kissatkin haluavat nauttia auringosta. Asumme 12. kerroksessa, josta on upeat, esteettömät näkymät Montmartren kukkulalle. Kissat ensin hiukan kummeksuivat avaraa maailmaa, mutta valitettavan hyvin ovat sittemmin sopeutuneet. Mustalla on vielä ylikiloja sen verran, ettei pääse tai uskalla hypätä parvekkeen reunalle, mutta Raitapoika tekee sen jo tottuneesti. Käy välillä naapurinkin puolella kurkkaamassa, josko sieltä saisi jotakin herkkua.

Sydän kylmänä seuraamme Raitaa, mutta vielä emme ole keksineet, kuinka sen saisi estettyä kiipeilemästä. Toivotaan, että kyse on uutuuden viehätyksestä! Joka tapauksessa koitamme olla kiinnittämättä asiaan kovasti huomiota.

kissa
Kasvit ovat toinen ongelma. Itse luovuin jo vuosia sitten viherkasveista, sillä Musta rakasti erityisesti traakkipuutani. Se yritti jatkuvasti kavuta sen latvaan ja syödä puun lehdet. Ei saanut multakaan olla rauhassa. Aina töistä tullessa matot olivat mustanaan ruukuista ylös kaivetusta mullasta. Lopulta laitoin ruukkuihin pieniä koristekiviä estämään kaivuutöitä, mutta siitä seuraisi vain se, että seuraavana päivänä lattialla oli mullan lisäksi järjetön määrä kiviä. Niin lopulta myönsin, että kissat voittivat ja laitoin kasvit pois.

Nyt siis on uusi yritys. Meillä on parvekkeella isoksi kasvanut traakkipuu. Sen lehtiin eivät kissat yletä kiipeämättä. Kaikki mahdolliset kiipeilyä edistävät kalusteet on toki siirretty kauas pois kasvin lähettyviltä, mutta sekään ei ole tehonnut. Raita nimittäin keksi, että parvekkeelle pääsee myös ikkunoista ja makuuhuoneen ikkunasta hiukan kurottamalla ylettyy puun lehtiin. Jos kasvia työntää lähemmäksi parvekkeen ulkoseinää, siihen puolestaan ylettää mainiosti kaiteelta. Sekään ei siis ole vaihtoehto. Luulen, että pian on edessä luovuttaminen. Ainakin osa kasveista joutunee kiertoon.

Itse nautin parvekkeesta tavattomasti. Jaksan istua auringon paahteessa tunteja ja lukea. Erityisen upeita ovat kuitenkin auringonlaskut. Niitä olen kuvaillut ilta toisensa jälkeen ja luulenkin, että Facebook-kaverini alkavat jo kyllästyä jatkuviin kuvapäivityksiini.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *