Skip to main content

Aurinkoa riittää ja talveen on vielä matkaa!

Helle on jatkunut jo useita päiviä. Lämpötila kipuaa päivittäin 36 asteeseen. Suurkaupungissa se on paljon. Minä haluan kuitenkin nauttia auringosta juuri niin kauan, kun se paistaa täydeltä taivaalta. Talvella sitä on jo ikävä.

Myöhäinen aamukahvi parvekkeella on ylellisyyttä. Aurinko on vielä talon takana, mutta ilma on jo lämmin. Leuto tuuli saattaa pyyhkäistä kevyesti ihoa. Se on autuutta. Kahden aikaan aurinko porottaa jo suoraan kohti. Silloin ei ole enää mitään asiaa parvekkeelle. Luukut – ne, jotka täällä aina lasketaan yöksi ikkunoiden eteen – ovat visusti alhaalla ja valoa läpäisemättömät verhot tiiviisti edessä. Silti lämmön nousua huoneistossa on vaikea estää.

Auringonlaskun aikaan paluu parvekkeelle tuntuu jälleen mahtavalta. Lasi valkoviiniä ja upeat maisemat saavat minut viihtymään näkymää ihailemassa pidempäänkin. Kissatkin alkavat heräillä, sillä huomaan kuumuuden vaikuttavan niihinkin. Päivän aikana ne eivät tee juuri muuta kuin nukkuvat.

Ranskalaiset parvekkeet ovat ihmetyttäneet minua aina. Vanhoissa taloissa on tietenkin vanhat, takorautaiset kaiteet. Vielä en ole tavannut noin silmämääräisesti yksiäkään samanlaisia! Joskus ajattelinkin, että olisi kiinnostavaa tehdä tutkielma kaiteiden erilaisuudesta, mutta siihen ei intoni ole toistaiseksi riittänyt.

Me asumme sen verran uudessa rakennuksessa, että parveke on ulkonäöltään ruman betoninen. Siinä toistuu kuitenkin täkäläisten parvekkeiden merkillisyys. Niiden syvyys tuskin riittää parveketuoleille, pöydästä puhumattakaan. Ihan kuin niitä ei olisi lainkaan tarkoitettu oleskeluun. Suomessahan parvekkeita lasituksineen pidetään nykyään eräänlaisina lisähuoneina. Oma parvekkeeni Suomessa on minusta ihan valtava. Siinä on tietysti lasitus, minkä lisäksi olen hankkinut lämpölampun pidentämään parvekekautta. Täällä ei parvekkeita lasiteta, vaikka ainakin meillä se tulisi ihan tarpeeseen.

Vaikka nyt tuntuu, että kesä jatkuu ikuisesti, totuus on toinen. Sääennusteet lupailevat vielä muutamiksi päiviksi samanlaisia ilmoja, mutta kuka tietää, syysmyrsky voi hyvin yllättää jo viikon kuluttua. Silloinkaan ei parvekkeelle ole asiaa. Myrskytuuli voimistuu helposti pariin kymmeneen metriin sekunnissa, eikä parvekkeella ole turvassa silloin mikään. Kasvit tuodaan sisään, samoin kuin kaikki muu irtotavara. Viime syksynä myrskyssä hajosi naapurin ja meidän parvekkeen välinen panssarilasi. Se kertonee jotakin tuulen voimasta.

Sitä paitsi tuuli ei tule yksin!. Pariisissa tuntuu satavan melkein aina, ainakin syksyllä, talvella ja keväällä. Muistan erään toukokuun lopun erityisen hyvin. Vietin silloin täällä 60-vuotispäiviäni. Suomestakin oli tullut vieraita, monet ensimmäistä kertaa Pariisiin. Olisin niin mielelläni esitellyt kesäisessä auringossa kylpevän Pariisin, mutta ei. Kaiken aikaa satoi kaatamalla ja ilma oli kylmä, tuskin kymmenenasteinen. No sellaista sattuu! Nyt nautin kuitenkin auringosta ja helteestä täysin rinnoin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *