Skip to main content

Tuuletuspäivä Montmartrella

Yhtenä päivänä päätin lähteä tuulettumaan kotikulmilta. Tavallinen kävelylenkkini kulkee pitkin vilkkaasti liikennöityjä reittejä, joten päätin valita kohteekseni melkein autottoman Montmartren. Sen laelle nimittäin kulkee varsin viehättävä pikku bussi.

Montmartrobus on mitä mainioin kulkuväline myös turistille. Sen toinen päätepysäkki on Place Pigallella ja toinen 18:nnen kaupunginosan kaupungintalolla Jules Joffrin -aukiolla. Tuon välin bussi mutkittelee söpöjä pikku katuja ensin ylös aina Place du Tertrelle ja Sacré Coeurin kupeseen ja sieltä taas alas toiseen suuntaan. Matkan varrellakin toki voi jäädä pois ja jatkaa myöhemmin ylös tai alas. Liikennöintiväli on mukava, 10-15 minuuttia, bussi kulkee aikaisesti aamusta yömyöhään ja kuljettaa ihan tavallisella lipulla. Suosittelen bussia lämpimästi sellaisillekin, jotka vierailevat Pariisissa ensi kertaa.

Tällä kertaa minäkin valitsin kulkuneuvokseni Monmartrobusin, kun en jaksanut kovassa helteessä lähteä kapuamaan kapeita katuja ja monia portaita kukkulan laelle. Jäin pois Place du Tertrellä. Aukio on ruuhkainen, täynnä ravintoloita ja tietysti taulukauppiaita. Maalarit eivät enää juurikaan tee muita kuin muotokuvia turisteja varten, mutta tyylejä löytyy kyllä joka makuun. Kiersin aukion ja kävin parissa galleriassa. Silmiini sattui muutama oikein mukava pikku veistos, mutta harmikseni en laittanut taiteilijoiden nimeä muistiin.

patsas_1   kissapatsas

Vaikka kukkula on turistien kansoittama, se jollakin tavoin sykähdyttää aina mieltäni. Sacré Coeurissa en sentään enää vieraile, mutta näkymä kirkon edestä Pariisin kattojen ylle on mahtava. Sitä jaksan kerrasta toiseen ihailla ja etsiä kaupungilta minulle tuttuja kiintopisteitä. Yleensä kirkon lähistöllä on erilaisia esiintyviä taiteilijoita, yksi soittaa haitaria, toinen on jähmettynyt enkeliksi ja kolmas jonglööraa. Tällä kertaa minä jäin seuraamaan klovninenäistä kaveria, joka taiteili lasi(?)pallon kanssa. Pallon ja miehen liikkeet olivat niin sulavia, etten ole yhtään varma pallon materiaalista!


Koska kuitenkin olin tuulettumisen lisäksi lähtenyt lenkille, päätin myös kierrellä rinteitä ylös ja alas. En oikeastaan yhtään tiennyt, missä päin kuljin, mutta aika ajoin silmiini sattui tuttu kohta tai katu, joten pystyin itseni paikallistamaan. Tosin varsinaista pelkoa eksymisestä ei ole, kunhan vain pitää sihdin aina alas- tai ylöspäin. Korkeisiin portaisiin törmää melkein joka kadun varressa, joten kovin heikkojalkaisille rinteet saattavat olla haasteelliset. Minä kuitenkin reippailin helteestä huolimatta portaita niin ylös kuin alaskin. Päädyin lopulta kirjakaupan kautta Place des Abbesses’ille, jonne tunnun aina Montmartren reissuillani päätyvän.

Sanoin ’päädyin’, sillä minulla alkoi jo olla ihan huikea jano, ja mikä onkaan parempi kuin kylmä olut helteisenä päivänä. Niinpä istahdin terassille nauttimaan lasillisesta ja lukemaan juuri ostamaani, Pariisin 18:nnen kaupunginosan historiasta kertovaa kirjaa. Tai paremminkin katsomaan kirjan hienoja valokuvia, sillä pääni oli kyllä helteestä aika tukkoinen, enkä oikein jaksanut lukea kuin kuvatekstit.

Koska helle tosiaan vei voimat ja tarmon toimia, soitin vielä kotiin ja ehdotin, että käyn matkalla syömässä, niin ei minun takiani ainakaan tarvitse ryhtyä ruokaa valmistamaan. Se sopi Puolisolle mainiosti ja hän suosittelikin minulle pientä Le Progrès -nimistä brasseriaa. Pariisissahan ei kello kolmen ja seitsemän välillä ole mahdollista saada mistään ruokaa, joten olin varautunut pahimpaan. Minua kuitenkin lykästi, vaikka lämmintä ruokaa ei vielä ollutkaan tarjolla. Sain hienon juusto-, leikkelelautasen, jonka hinnalla tosin olisin vähemmän turisteja houkuttelevassa ympäristössä syönyt koko menun.

ruoka

Lasi hyvää viiniä aveciksi täydensi hyvin tuuletustarpeeni ja jaksoin kepein askelin kotia kohti!

One thought to “Tuuletuspäivä Montmartrella”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *