Skip to main content

Kaupassa käyminen on ihanaa!

Käyn mielelläni kaupoissa. Erityisesti ruokakaupat herättävät minussa intohimoja. Enkä todellakaan tarkoita mitään markethelvettiä, jossa kaikki tavara on muovikelmutettua tai muuten pakattua.

Muistan hyvin lapsuudestani, kun erikseen mentiin maito-, sekatavara- ja lihakauppaan. Se oli sentään jotain. Saan helposti mieleeni jauhetun kahvin tuoksun ajalta, jolloin itse määriteltiin jauhatuksen hienous. No löytyyhän niitä laitteita nykyäänkin joistain paremmin varustelluista marketeista kera vasta paistetun croissantin tuoksun. Tunnelma vain puuttuu, mutta hyvin on ymmärretty tuoksujen vaikutus kauppakokemukseen.

Suomesta ei kuitenkaan tahdo löytyä elämyksellisiä ruokakauppoja kuin halleista. Niissä voit vielä valita pihvilihasi niin, että näet, onko liha riittävän riippunutta, kun kauppiaan sormen painalluksen jälki jää pitkäksi toviksi viipymään lihan pintaan. Sellaista pihviä ei tarvitse kuin näyttää kuumalle valurautapannulle ja se on valmis nautittavaksi.

Ranskassa on kaikki toisin. Halleja ja toreja on paljon, samoin kuin erillisiä leipä-, liha- tai juustokauppoja. Hallissa vielä niinkin, että asioit erikseen hevosenlihakauppiaan tai lintu- ja riistakauppiaan tiskeillä. Voit aina olla varma, että saat haluamastasi lihasta juuri sitä osaa, jota kulloinkin tarvitset. Leipää ei täällä tulisi mieleenkään ostaa valmiiksi pakattuna, vaikka leipäkauppiaistakin on tiedettävä, valmistavatko leivän itse vai vain paistavat. Olen Suomessa vannoutunut ruisleivän syöjä, täältä sitä harvoin löytää. Harmikseni onkin todettava, että myös valkoinen leipä maistuu minulle paremmin kuin hyvin.

On tilanne Suomessa tai ehkä paremminkin Helsingissä vuosien varrella muuttunut. Pieniä ihania herkkupuoteja löytyy keskustan alueelta kyllä, mutta ei niin tiuhaan kuin toivoisi. Meillä Pariisissa on omassa korttelissa boulangerie, joka siis on oikeastaan leipomo eikä pelkkä leipäkauppa. Herkkuja erilaisista suolaisista piirakoista makeisiin leivonnaisiin ja kakkuihin on vaikka minkä verran. Ihmettelen aina, kuinka kaikki ylipäätään saadaan myytyä. Leipä on tietenkin aina tuoretta, sillä sitä paistetaan useamman kerran päivässä.

Halliin on hiukan pidempi matka, mutta ei sekään kaukana ole, ihan kävelyetäisyydellä. Vaikka juustoja tulee välillä ostettua marketistakin, kyllä hallin juustokauppiaan tarjonta on ylivertainen. Aina saat hyvät neuvot ja tietysti myös maistiaiset, kun olet valitsemassa itsellesi tuntematonta juustoa. Yksikään hinta ei ylitä Valion juustovalikoiman kilohintoja. No ehkä joku sentään. Leikkelekauppiaalta löytyy erilaisten kinkkujen ja monen moisten makkaroiden ohella pateita kuoren kera ja ilman, terriinejä, quicheja, paneroituja ja paneroimattomia porsaan koipia, jänistä marinoituna ja sinällään, kaikkea ei voi edes luetella. Näiden herkkujen äärellä ei pääse laihtumaan.

Usein asioimme myös isossa kiinalaisessa Paris Storessa. Tuorevihannekset ja yrtit löytyvät sieltä helpoimmin valmiista maustesekoituksista puhumattakaan. Olemme ostaneet sieltä jopa kanaa, vaikka hienoisesti ennakkoluuloinen olenkin. Uuteen lempiruokaani Chimichurriin saan kaikki ainekset yhdestä paikasta.

Aina ei kuitenkaan jaksa muutaman korttelin päähän asioimaan, joten läheinen Franprix saa luvan tyydyttää tarpeemme silloin tällöin. Olen kaupassa edelleen hiukan hukassa, sillä tavaroiden paikkoja vaihdettiin vastikään oikein radikaalisti. Niinpä eräänä päivänä jonkin hyllyn ääressä ollessani katsahdin, että tuossahan on meetwurstia, nappaan siitä paketin. Ihmettelin kyllä, kun valikoimaan kuului vain kahta tyyppiä. Kotiin tullessa Puoliso sitten sanoi ’Ai kas, oletkin ostanut härästä valmistettua makkaraa’. En vieläkään jäänyt asiaa pohtimaan. Ensimmäistä kertaa sitä sitten syödessäni sitäkin enemmän. Maku oli vieras ja ymmärsin, miksi Puoliso ihmetteli. Eihän meetwurstia härästä valmisteta vaan porsaasta. Olin onnistunut ottamaan halal-makkaraa! Se jäi minulta sitten syömättä, kiitos ennakkoluuloisuuteni, luulen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *