Skip to main content

Vieraita Suomesta!

Saimme vieraaksemme Suomesta 19-vuotiaan nuoren naisen. Olimme itse asiassa tutustuneet vasta viime keväänä hänen ylioppilasjuhlissaan, jonne äitinsä meidät kutsui. Odotin kuitenkin vierailua innoissani, sillä olihan hän ensimmäinen tulija minun täälläoloaikanani.

V tuli Norwegianilla, sillä jälleen kerran edullisimmat liput sai sitä kautta. Meiltä Norwegianin käyttämälle kentälle Orly’hin on pitkähkö matka, joten sovimme, että olen vierasta vastassa lentokenttäbussin päätepysäkillä. Matka kentältä pysäkille voi kestää hiukan vajaasta puolesta tunnista reiluun tuntiin. Menin rauhassa istumaan viereiselle terassille odottelemaan. Tuskin oli tuota puolta tuntia istunut, kun yhtäkkiä näin V:n edessäni. Tyhjensin lasini ja jatkoimme samantien kotiin vielä kahdella eri bussilla.

V oli jo alun perin sanonut olevansa varsin omatoiminen. Niinpä hän heti seuraavana aamuna lähtikin itsekseen liikkeelle tehdäkseen kaupunkikiertoajelun, jota hänelle olin suositellut. Hop on – hop off -bussit ovat verraton tapa lyhyellä reissulla nähdä oleellisimmat nähtävyydet Eiffel-tornista Notre Damen kirkkoon. Välimatkat kun ovat joka tapauksessa turhan pitkiä, jos nähtävyyksiä suorittaa yksi kerrallaan. Shoppailuhalujaankin V pääsi heti hiukan tyydyttämään, kun meiltä matka turistibusseille taittuu parhaiten metrolla, jolla pääsee Concorden aukiolle. Koko Champs Élysees Riemukaarineen aukeaa suoraan tuolta aukiolta, ja bussien lähtöpiste on juuri Riemukaaren kupeessa.

Yhdessä kävimme tutustumassa Jules Joffrinin ihaniin ruokakauppoihin ja istahdimme terassille nauttimaan yhdet Kir Royalit (shampanjaa ja tilkka mustaviinimarjalikööriä). Ajelimme Montmartrelle sympaattisella Montmartrobusilla, jossa harmillisesti olimme ainoat turistit bussissa. Toivoisin niin, että matkailijat löytäisivät myös tämän kulkuneuvon.

Kotimatkalla päätimme pistäytyä suosikkipaikassani En Vracissa. Kaupunginosamme on alkanut hipsteriöityä viime vuosina, niinpä ravintolatarjontakin on monipuolistunut. En Vrac on todella suosittu brunssipaikka ja iltaisinkin väkeä riittää sekä syömässä että maistelemassa hyviä viinejä. Suomeen verrattuna paikan erikoisuus on, että voit ostaa hyvän pulloviinivalikoiman lisäksi irtoviiniä tai muita alkoholijuomia ulos. Nytkin, tuona sunnuntaina ruoan kanssa juomani valkoviini maistui sen verran hyvältä, että ostin sitä kaksi pullollista mukaan. Juoma laskettiin isosta viinisammiosta paikalta saataviin 2,5 euron hintaisiin patenttikorkillisiin lasipulloihin. Rahat pullosta saa palautettaessa takaisin, mutta me emme niitä palauta, vaan käytämme vesipulloina.

Illaksi kutsuimme kylään hyvän ystävämme, suomalais-belgialaisen M:n. Ajattelimme, että V saisi edes hiukan ikäistään seuraa. Tytöillä tuntuikin menevän mukavasti ja he saivat samantien sovittua yhteisestä shoppailupäivästä ja illanvietosta. Olimme tietysti iloisia, sillä M on asunut ja opiskellut Pariisissa jo useamman vuoden ja tuntee kaupungin erinomaisesti.

Vintage-kauppoja Pariisi on pullollaan, mutta aivan sellaisia, joita V haki ei tuntunut löytyvän. Sen sijaan Lafayetten  ja Printemps’nin  tavaratalot tuli kuulemma kierrettyä varsin perusteellisesti. Niin oletinkin, sillä ilta alkoi olla käsillä, kun ryhdyin perään kyselemään. Sovimme treffit ja tytöt jaksoivat juuri ja juuri raahautua kauppakasseineen naapuruston kiinalaiseen, jossa tapaamme syödä silloin tällöin. En muuten ole koskaan Suomessa syönyt niin hyvää kiinalaista kuin täällä.

magritte

Koska V on shoppailun ohella kiinnostunut myös kulttuurista, päätimme lähteä Pompidou-keskukseen  katsomaan siellä olevaa Magritten näyttelyä. Jono oli todella pitkä, vaikka tulimme paikalle heti museon avautuessa. Olimme seisseet jonossa reilun puoli tuntia ja edenneet verkalleen, kun yhtäkkiä huomasimme vieressämme lyhyemmän jonon. Ensin ajattelin sen olevan vammaisille, mutta kun totesin jonottajat terveen näköisiksi, menin lukemaan jonon vieressä seisovaa kylttiä. Ilokseni havaitsin, että lehdistön edustajat saivat myös käyttää tätä oikotietä. Vaihdoimme kiireesti jonoa ja aloimme edetä reipasta vauhtia. Vielä ylhäällä ennen näyttelytilaan saapumista oli uusi pitkä jono. Aiemmasta viisastuneena menin heti kysymään, pääseekö kortillani myös ohi tämän jonon ja pääsi. Katsoimme Magritten läpi, minkä lisäksi tutustuimme museon modernin taiteen omiin kokoelmiin.

Vielä viimeisenä päivänään V pääsi tutustumaan yhteen suosikkipaikkaani, jossa harva suomalaisturisti tuntuu käyneen, nimittäin Suuren Moskeijan  kahvilaan tai oikeammin kai teehuoneeseen. Paikka on viehättävä ulkoterasseineen ja runsaine kasveineen. Usein se on todella täysi, mutta vaihtuvuuskin on suurta, joten paikka kyllä löytyy. Ohessa on ravintola, jossa tytötkin söivät couscousit. Moskeijassa toimii myös hamam, mutta siellä en ole koskaan käynyt, vaikka olen sen kuullut olevan erinomainen.

Moskeijareissun päälle V:llä alkoi jo olla kiire lennolleen. Pieni hermoilu saattoi vaikuttaa siihen, ettei bussin paluupysäkki löytynytkään heti. V ehti jo soittaa ja kysellä neuvoja. Täti rauhalliseen tyyliinsä auttoi eksyneen oikeaan paikkaan.

Sitten olikin enää loppupakkaamisen vuoro. Näyttää tuo olevan joillekin suoranaista taidetta. Kaikki kengät punnittiin, jotta saatiin raskaimmat jalkaan. Viimeisessä mittauksessa matkalaukku olikin sitten täydellisessä kuosissa: tasan sallitut 20 kiloa!

Kissa stressaa

Musta kissa on kova poika stressaamaan. Sen huomaa siitä, että kissa alkaa pissailla muuallekin kuin omiin astioihin. Tällä kertaa pissailu alkoi viikkoa ennen paluutani Pariisiin.

Tila muistuttaa virtsatulehdusta mutta ei ole bakteeriperäinen. Kissa tekee tarpeensa astiansa ulkopuolelle, kun virtsaaminen tuottaa kipua. Eläin yhdistää kivun omaan vessaansa ja yrittää vaihdella sen vuoksi paikkaa. Eläinlääkärin mukaan kipulääkkeen antaminen muutaman päivän ajan laukaisee kiputilan ja pissailu loppuu. Olin Suomeen lähtiessäni antanut ohjeen, mikäli aihetta ilmaantuu.

Ohjetta ei tietenkään noudatettu. Kun palasin, Musta taisi hiukan rauhoittua, eikä epätoivottua käytöstä näkynyt muutamaan päivään. Päädyimme siihen tulokseen, että stressi on yksinkertaisesti vain ohi. Vaan kuinkas kävikään! Pissailu alkoi uudelleen, ja nyt selvästi oikein tyypillisen tuntuisena virtsatulehduksena. Musta yritti vähän väliä tehdä tarpeitaan milloin minnekin, mutta tulos oli kaiken aikaa vaatimaton, vain muutama pisara. Tilasimme ajan eläinlääkärille, sillä kipulääkekään ei auttanut tilanteessa. Lääkäriajan saimme vasta seuraavaksi illaksi, mutta ajattelimme pärjäävämme.

Aamulla kissa oli kuitenkin totaalisen flegmaattinen. Se vain nukkui, eikä reagoinut rapsutuksiinkaan tavanomaisella kovalla kehräämisellä. Itse asiassa se ei kehrännyt lainkaan. Pelästyimme tietysti aivan kauheasti ja soitimme lääkäriin uudestaan. Saimme ajan samantien, ja niinpä lähdimme viemään Mustaa kantokassissa lyhyen bussimatkan päässä sijaitsevalle lääkäriasemalle. Kantokassiin Musta sentään reagoi naukaisemalla äkäisesti.

figo_4

Eläinlääkäri tutki kissan perusteellisesti ja totesi rakon olevan täynnä. Tippaakaan hän ei sieltä saanut silti puristettua. Ei auttanut muu kuin nukuttaa kissa katetrointia varten. Jouduimme jättämään Mustan lääkäriasemalle ja saimme luvan tulla hakemaan sitä illansuussa. Hätä oli kyllä suuri, emmekä oikein saaneet edes puhuttua pitkän päivän aikana. Ruokakaan ei maistunut. Jälleen kerran tuli huomattua, kuinka kiinteä osa elämää kotieläin on.

Illalla sitten matkustimme taas eläinlääkärin pakeille. Kissan rakko olikin tyhjentynyt itsestään nukutuksen aikana. Virtsa oli tutkittu ja verinäytteet otettu. Missään ei ollut mitään vikaa. Ei kiteitä virtsassa, ei tulehdusta veressä. Kissa sai kuitenkin lääkkeet viikon ajaksi, jotta jännitystila pysyisi poissa. Lähdimme Mustan kanssa ilosta melkein hypellen kotiin. Kissa oli vielä vähän pökerryksissä ja oli kassissaan rauhallinen.

Minä olen luojan kiitos selvinnyt lääkkeiden annosta, sillä Puoliso lupasi hoitaa sen puolen. Nyt Musta on taas entisensä. Kehrää niin, ettei omaa ääntään kuule. Raitakin on tyytyväinen, kun sai kaverinsa takaisin. Vaan onpa meillä pieni huolikin. Matkustamme ensi viikolla muutamaksi päiväksi Madridiin. Toivottavasti reissu on niin lyhyt, ettei Musta ehdi stressaantua vielä sinä aikana.