Skip to main content

Vieraita Suomesta!

Saimme vieraaksemme Suomesta 19-vuotiaan nuoren naisen. Olimme itse asiassa tutustuneet vasta viime keväänä hänen ylioppilasjuhlissaan, jonne äitinsä meidät kutsui. Odotin kuitenkin vierailua innoissani, sillä olihan hän ensimmäinen tulija minun täälläoloaikanani.

V tuli Norwegianilla, sillä jälleen kerran edullisimmat liput sai sitä kautta. Meiltä Norwegianin käyttämälle kentälle Orly’hin on pitkähkö matka, joten sovimme, että olen vierasta vastassa lentokenttäbussin päätepysäkillä. Matka kentältä pysäkille voi kestää hiukan vajaasta puolesta tunnista reiluun tuntiin. Menin rauhassa istumaan viereiselle terassille odottelemaan. Tuskin oli tuota puolta tuntia istunut, kun yhtäkkiä näin V:n edessäni. Tyhjensin lasini ja jatkoimme samantien kotiin vielä kahdella eri bussilla.

V oli jo alun perin sanonut olevansa varsin omatoiminen. Niinpä hän heti seuraavana aamuna lähtikin itsekseen liikkeelle tehdäkseen kaupunkikiertoajelun, jota hänelle olin suositellut. Hop on – hop off -bussit ovat verraton tapa lyhyellä reissulla nähdä oleellisimmat nähtävyydet Eiffel-tornista Notre Damen kirkkoon. Välimatkat kun ovat joka tapauksessa turhan pitkiä, jos nähtävyyksiä suorittaa yksi kerrallaan. Shoppailuhalujaankin V pääsi heti hiukan tyydyttämään, kun meiltä matka turistibusseille taittuu parhaiten metrolla, jolla pääsee Concorden aukiolle. Koko Champs Élysees Riemukaarineen aukeaa suoraan tuolta aukiolta, ja bussien lähtöpiste on juuri Riemukaaren kupeessa.

Yhdessä kävimme tutustumassa Jules Joffrinin ihaniin ruokakauppoihin ja istahdimme terassille nauttimaan yhdet Kir Royalit (shampanjaa ja tilkka mustaviinimarjalikööriä). Ajelimme Montmartrelle sympaattisella Montmartrobusilla, jossa harmillisesti olimme ainoat turistit bussissa. Toivoisin niin, että matkailijat löytäisivät myös tämän kulkuneuvon.

Kotimatkalla päätimme pistäytyä suosikkipaikassani En Vracissa. Kaupunginosamme on alkanut hipsteriöityä viime vuosina, niinpä ravintolatarjontakin on monipuolistunut. En Vrac on todella suosittu brunssipaikka ja iltaisinkin väkeä riittää sekä syömässä että maistelemassa hyviä viinejä. Suomeen verrattuna paikan erikoisuus on, että voit ostaa hyvän pulloviinivalikoiman lisäksi irtoviiniä tai muita alkoholijuomia ulos. Nytkin, tuona sunnuntaina ruoan kanssa juomani valkoviini maistui sen verran hyvältä, että ostin sitä kaksi pullollista mukaan. Juoma laskettiin isosta viinisammiosta paikalta saataviin 2,5 euron hintaisiin patenttikorkillisiin lasipulloihin. Rahat pullosta saa palautettaessa takaisin, mutta me emme niitä palauta, vaan käytämme vesipulloina.

Illaksi kutsuimme kylään hyvän ystävämme, suomalais-belgialaisen M:n. Ajattelimme, että V saisi edes hiukan ikäistään seuraa. Tytöillä tuntuikin menevän mukavasti ja he saivat samantien sovittua yhteisestä shoppailupäivästä ja illanvietosta. Olimme tietysti iloisia, sillä M on asunut ja opiskellut Pariisissa jo useamman vuoden ja tuntee kaupungin erinomaisesti.

Vintage-kauppoja Pariisi on pullollaan, mutta aivan sellaisia, joita V haki ei tuntunut löytyvän. Sen sijaan Lafayetten  ja Printemps’nin  tavaratalot tuli kuulemma kierrettyä varsin perusteellisesti. Niin oletinkin, sillä ilta alkoi olla käsillä, kun ryhdyin perään kyselemään. Sovimme treffit ja tytöt jaksoivat juuri ja juuri raahautua kauppakasseineen naapuruston kiinalaiseen, jossa tapaamme syödä silloin tällöin. En muuten ole koskaan Suomessa syönyt niin hyvää kiinalaista kuin täällä.

magritte

Koska V on shoppailun ohella kiinnostunut myös kulttuurista, päätimme lähteä Pompidou-keskukseen  katsomaan siellä olevaa Magritten näyttelyä. Jono oli todella pitkä, vaikka tulimme paikalle heti museon avautuessa. Olimme seisseet jonossa reilun puoli tuntia ja edenneet verkalleen, kun yhtäkkiä huomasimme vieressämme lyhyemmän jonon. Ensin ajattelin sen olevan vammaisille, mutta kun totesin jonottajat terveen näköisiksi, menin lukemaan jonon vieressä seisovaa kylttiä. Ilokseni havaitsin, että lehdistön edustajat saivat myös käyttää tätä oikotietä. Vaihdoimme kiireesti jonoa ja aloimme edetä reipasta vauhtia. Vielä ylhäällä ennen näyttelytilaan saapumista oli uusi pitkä jono. Aiemmasta viisastuneena menin heti kysymään, pääseekö kortillani myös ohi tämän jonon ja pääsi. Katsoimme Magritten läpi, minkä lisäksi tutustuimme museon modernin taiteen omiin kokoelmiin.

Vielä viimeisenä päivänään V pääsi tutustumaan yhteen suosikkipaikkaani, jossa harva suomalaisturisti tuntuu käyneen, nimittäin Suuren Moskeijan  kahvilaan tai oikeammin kai teehuoneeseen. Paikka on viehättävä ulkoterasseineen ja runsaine kasveineen. Usein se on todella täysi, mutta vaihtuvuuskin on suurta, joten paikka kyllä löytyy. Ohessa on ravintola, jossa tytötkin söivät couscousit. Moskeijassa toimii myös hamam, mutta siellä en ole koskaan käynyt, vaikka olen sen kuullut olevan erinomainen.

Moskeijareissun päälle V:llä alkoi jo olla kiire lennolleen. Pieni hermoilu saattoi vaikuttaa siihen, ettei bussin paluupysäkki löytynytkään heti. V ehti jo soittaa ja kysellä neuvoja. Täti rauhalliseen tyyliinsä auttoi eksyneen oikeaan paikkaan.

Sitten olikin enää loppupakkaamisen vuoro. Näyttää tuo olevan joillekin suoranaista taidetta. Kaikki kengät punnittiin, jotta saatiin raskaimmat jalkaan. Viimeisessä mittauksessa matkalaukku olikin sitten täydellisessä kuosissa: tasan sallitut 20 kiloa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *