Skip to main content

Perhe tuli kylään!

Kun palasin Suomesta, oli kotona melkein samantien odottamassa uusi pyöritys. Puolison Siskontyttö perheineen tuli luoksemme visiittiin viideksi, kuudeksi päiväksi. Meidän elämäämme se muutti oleellisesti. Sovimme nimittäin niin, että me siirrymme nukkumaan olohuoneen vuodesohvaan, jotta perheen kolme ja puolivuotias Pikkumies saisi rauhassa nukkua päiväunensa ja pääsisi illalla meitä varhemmin unten maille.

Huh, emme todellakaan ole tottuneet lapsiperheen elämään. Kaikki meni aivan tavattoman hyvin, mutta kyllä useasti tuntui, että olisin tarvinnut/olisimme tarvinneet hiukan tilaa omille ajatuksille. Ja pakkohan minun on tunnustaa, että korotin Puolisolle kerran ääntäni ilman, että hänessä oli pienintäkään syytä.

Minä nukun sikeästi ja myöhään. Nytkin onnistuin venyttämään aamuni melkein normaaliin, vaikka meteli olikin aikamoinen. Kun heräsin, saatoin katsoa Pikkumiestä suoraan silmiin. Hän oli varmaan tullut vahtimaan untani. Eräänä aamuna heräsin siihen, että hän tuli ovelle, laittoi etusormen suunsa eteen ja suihkaisi ”shhhh”. Ymmärsin heti, että minun tuli olla hiljaa, etten herättäisi minua.

Aamupalat oli syöty ja juotu, kun minä nousin. Leikit olivat jo ylimmillään. Perheellä oli kuitenkin runsaasti ohjelmaa, joten he lähtivät liikkeelle minun aamiaiseni aikoihin. Ilmat eivät suosineet, mutta aktiviteetit olivat melkein aina sisätiloissa, joten sade ei päässyt haittamaan ihan kauheasti.

Päivät olivat meidän aikaamme. Saimme tehdä sitä, mitä tavallisestikin eli ei juuri mitään. Hermo kuitenkin lepäsi ja keräsimme voimia illan touhuihin. Pikku perhe palaili yleensä iltapäivän aikana, jolloin Pikkumies saattoi ottaa torkkunsa tai sitten ei. Kaikki aika meni hänen ympärillään. Milloin kuunneltiin tarinoita päivän menoista, milloin leikittiin Legoilla, milloin muovailuvahalla. Aikuisten puheenaiheet saivat odottaa nukkumaan menoa.

Eräänä iltana Siskontyttö miehineen lähti kyläilemään, ja me olimme lupautuneet lapsenlikoiksi. Ihan vapaaehtoisesti. Kävi niin, että vanhemmat halusivat nukuttaa Pikkumiehen ennen lähtöään, joten meille ei jäänyt kuin paikalla olemisen vaiva. Ilta sujui ilman ongelmia ja saimme olla rauhassa kahden. Helpompaa vahtikeikkaa ei voi olla.

Vaikka vierailu oli mieluisa ja toivottu, laskimme silti kaiken aikaa jäljellä olevia öitä. Puoliso oli kaiken lisäksi ymmärtänyt jotakin väärin ja vieraat lähtivät vuorokautta myöhemmin kuin olimme kuvitelleet. En saanut paniikkikohtausta, mitä pidän omassa tapauksessani erinomaisena suorituksena. Oppisinkohan jo vähitellen?

Kun vieraat olivat sitten lähteneet, laskeutui meille hiljaisuus. Yhtäkkiä tuntuikin ihan oudolta. Rakastamme Siskontyttöä ja hänen perhettään. Erityisesti Pikkumies on niin valloittava, ettei häneen voi olla ihastumatta. Mutta kuitenkin, nyt meillä oli vihdoin aikaa alkaa oman haaveen toteuttaminen. Ostimme matkan Firenzeen ja valitsimme hiukan tavanomaista paremman hotellin. Meillä on nimittäin aihetta juhlaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *