Skip to main content

Kevät on ihmisen parasta aikaa!

Pariisin kevät on juuri nyt parhaimmillaan. Lämpötila on parissa kymmenessä, vaikka yksi (lempimittareistani!) näyttikin tänään 25 astetta. Aurinko paistaa täydeltä taivaalta, kirsikkapuut kukkivat ja ruohokin on vielä kauniin vaalean vihreää.

Olen todellinen kevätihminen. Vielä töissä ollessani haaveilin siitä, ettei minun tarvitsisi enää koskaan viettää yhtään talvea Suomessa. Nyt se on toteutunut, ja voin helpottuneena sanoa selvinneeni tuosta vaikeasta jaksosta suuremmitta kolhuitta. Vaikka raskasta on ollut, niin kärsin vain murto-osan siitä, mitä tavallisesti. Silti, kun koin kevätauringon lämmön ja näin kirsikkapuun kukassa, tuntui kuin sadan kiloinen haarniska olisi pudonnut selästäni.

On oikeastaan ihan kummallista, etten talven aikaan varsinaisesti huomaa eläväni horroksessa. Havahdun siihen vasta, kun kevät koittaa. Huomaan ihan konkreettisesti, että herään jostain syvästä pimeydestä ja alan taas elää. Jaksan miettiä tulevaa ja suunnitella uusia asioita.

Olen ajatellut, että valo olisi keväässä minulle se suurin tekijä, mutta taidan luopua tuosta kapeasta näkemyksestä. Huomaan nimittäin myös, miten lämpö vaikuttaa. Kun lähden liikkeelle, minun ei tarvitse miettiä, mitä laittaisin päälleni, että tarkenen. Arat käteni kestävät kevyemmillä hansikkailla ja villavuorisista voi jo luopua. Alan myös nähdä värejä. Elämäni kauneimmaksi väriksi olenkin ymmärtänyt juuri keväänvihreän!

Kevään huomaa myös siitä, että päivät ovat jo pitkiä. Aurinko laskee vasta seitsemän jälkeen. Sen noususta en tosin tiedä mitään, sillä nukun aina niin pitkään, että valoisaa on ollut varmasti jo tunteja.

Olemme jo avanneet parvekekaudenkin. Talven ajan Puoliso sai poltella tupakkansa keittiön ikkunasta puhallellen, mutta nyt on aika taas siirtyä parveketupakointiin. Menen usein seuraksi, sillä leudossa ja valoisassa kevätillassa on taivaallista istua parvekkeella ja nauttia vaikkapa lasillinen viiniä siinä ohessa.

Olen taas lähdössä reilun viikon kuluttua Suomeen. Sekään ei ahdista. Talven selkä on sielläkin taittunut ja kevätpäivän tasaus takaa pitkän valoisan ajan. Seuraan kuitenkin tarkoin jo sääennusteita, sillä kevättalvessa pukeutuminen on hankalaa. Päivällä saattaa auringon lämmössä olla melkein hiki, mutta illaksi lämpötila voi vielä laskea melkein pakkasen puolelle. Takatalvea en kuitenkaan toivo, sillä kevät on ainakin minulle elämän parasta aikaa.

Tässä vielä varmemmaksi vakuudeksi linkki juttuun kevätauringon vaikutuksesta aivojen toimintaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *