Skip to main content

Ranskalaisessa uimahallissa

Ranska-suhteeni on kestänyt pian neljätoista vuotta. Siitä ajasta olen asustanut Pariisissa pari vuotta ja käynyt täällä muutoinkin todella usein. Olen tällainen satunnaisesti kunnostani huolta pitävä, joten aika ajoin on tullut mieleeni käydä ihan kivenheiton päässä sijaitsevassa uimahallissa. Puolison kanssa olemme tehneet sinne lähtöä useammin kuin kerran.

Syystä taikka toisesta lähteminen ei ole koskaan onnistut. Yksi ihan varteenotettava syy lienee se, ettei Puoliso oli kauhean hyvä uimari, ja uima-altaan syvyys on 180-230 senttiä. Toki hallissa on toinenkin allas, jossa uimataidotonkin pystyisi hääräämään vedessä mielin määrin.

Naapurin tyttö on innokas uimari ja harrastaa myös sukellusta. Hän käy usein eri uimahalleissa ja on houkutellut minuakin mukaan. En vain ole saanut aikaiseksi lähteä naapurustoa pidemmälle. Nyt hän äkkäsi pyytää minua tuohon lähiseudun uimalaitokseen. Niinpä tartuin tarjoukseen.

Tänään oli sitten suuri päivä. Suomalaiset uimahallitavat mielessäni lähdin tuntemattomaan. Kyllähän se hiukan erilaista oli. Maksu halliin oli vain kolme euroa. Kengät riisuttiin jo ennen pukuhuonetiloihin menemistä. Ilokseni vaatteiden vaihtoon tarkoitettuja koppeja oli runsaasti, mutta vaatteita niihin ei jätetty. Vaatteille oli omat lokerot.

Erikoisinta minusta oli kuitenkin se, etten havainnut mitään indikaatiota siitä, että naisille ja miehille olisi ollut eri osastot. Kaikki kulkevat saman prosessin läpi yhteisissä tiloissa. Tästä tietysti seuraa myös se, että kukaan ei ollut missään vaiheessa alasti. Itse asiassa alastomana esiintyminen on kiellettyä. Suihkut olivat sekasuihkuja, eikä suihkussa käyntiä edellytetty ennen altaaseen menoa. Sen sijaan uimalakki on kaikille pakollinen.

Uiminen toki tapahtui niin kuin meilläkin. Koko allas oli radoitettu. Osa radoista oli tarkoitettu hitaille, osa nopeille uimareille. Minä valitsin tietysti hitaiden uimareiden radan. En ole erityisen nopea uimari, ja edellisesti uintikerrastani on vierähtänyt todella useita vuosia. Uimareita oli kaikilla radoilla useita. Sikäli, kuin ymmärsin, uinti sujui kaikkialla ilman eripuraa. Ohittajat ohittivat, mutta saattoivat myös ahtaan paikan tullen jäädä toviksi hitaamman taaksekin ilman kommentteja.

Yhtäkään vesijuoksijaa ei altaassa ollut.

Uituani aikani siirryin suihkuun. Tuntui kyllä todella oudolta olla suihkussa uimapuku päällä, mutta mieleenkään ei tullut riisuuntua, sillä molemmin puolin oli mies hoitamassa omaa puhdistautumistaan. Kaikki olimme tietysti keskittyneitä toimiimme, joten kiusalliseksi tilanne ei käynyt. Suihkun jälkeen menin omaan pukukoppiini, jossa sain sentään rauhassa vaihtaa vaatteet.

Poistuessamme uimahallista kysyin Naapurin tytöltä, onko kovinkin tavallista, että halleissa on yhteissuihkut. Kuuleman mukaan nykyään on. Hygienian kannalta se tuntuu minusta merkilliseltä, sillä itse toivoisin, että kaikki kävisivät ennen altaaseen menoa suihkussa ja nimenomaan ilman uimapukua.

Mitään traumaa minulle ei käynnistä jäänyt. Kaikki sujui hyvin, joten uskon seuraavalla kerralla selviytyväni jo ihan yksinkin hallille. Niin kivalta uiminen tuntui.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *