Skip to main content

Pariisin Suomi-instituutti

Suomi -instituutteja lienee maassa kuin maassa. Minä tunnen vain tämän Pariisissa sijaitsevan. Olen käsittänyt, että instituuttien tarkoitus on levittää suomalaista kulttuuria muihin maihin. Sellaisena paikkana olen ainakin oppinut tuntemaan Helsingin Ranska-instituutin. Jo pelkästään vierailu näiden kahden instituutin verkkosivuilla kertoo paljon.

Tällä hetkellä Suomen instituutissa on 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi KOTI-niminen näyttely. Se koostuu kuudesta mäntylautamökistä, joissa ihmiset voivat halutessaan yöpyä. Mökkien inspiraation lähteenä ovat toimineet suomalaiset aitat. Eivät ne tosin minusta aittoja vastaa. Mökkien rakenne on ”ilmava” ja lautojen välissä on suuret raot. Vuoteissa on pellavaiset lakanat ja sisustus on lähinnä askeettinen.

Minulle aitta on usein hirsistä tehty, eräänlainen varastotila, jonka ylisillä on makuupaikat. Tavaraa on joka tapauksessa paljon ja se on vanhaa. Ei varmasti ainakaan designia. Minulle KOTI-näyttely jäi perin etäiseksi. Yhtään en tiedä, onko mökeissä todellisuudessa yöpynyt muita kuin lehdistön edustajia. Ruuhkaa ei liene ainakaan ollut.

Itse pääsin tutustumaan näyttelyyn, kun instituutissa oli Aino Vennan konsertti . Konserttia varten varattu tila oli kovin pieni, sillä mökit veivät salista ison osan. Meitä oli paikalla kuitenkin nelisen kymmentä innokasta kuulijaa. Venna veti kappaleiden väliset spiikkinsä sujuvasti englanniksi, ranskaksi ja osin suomeksikin, mikä minusta oli omiaan osoittamaan suomalaista kansainvälisyyttä. Olisinkin toivonut konsertille hiukan isompaa tilaa, jotta loppuunmyytyyn esitykseen olisi mahtunut suurempi yleisö.

Aino Venna asuu tällä hetkellä Pariisissa ja valmistelee ranskankielistä levyään, josta saimme konsertissa jo hiukan maistiaisia. Vaikka olen kuullut Ainoa isommillakin estradeilla, kyllä tämä pieni tila oli myös omiaan tummaääniselle laulajalle. Ja mitä instituuttiin tulee, toivoisin juuri saman tyyppisiä tilaisuuksia järjestettävän useamminkin.

Jotenkin kyllä olisin odottanut instituutista enemmän. Edellisen kerran vierailin siellä vajaa vuosi sitten kesällä. Näin muutamia myyntiartikkeleita ja pari esitettä, mutta suomalaisuuden ytimeen ei tiloissa oikein pääse. Voihan se johtua taloudellisten resurssien puutteestakin, että vierailu jättää kovin etäisen vaikutelman. Pelkkä nurkassa toimiva kahvilan tapainen ei innosta pitkittämään vierailua.

Itse asiassa eri tavarataloissa esillä olevat Iittala-osastot tekijäesittelyineen ovat luoneet minulle paremman ja miellyttävämmän vaikutelman Suomesta kuin instituutti konsanaan. Instituutti toimii Opetus- ja kulttuuriministeriön tukemana, mutta kai silti on mahdollista etsiä kaupallisia kumppaneita, joiden avulla paikasta voitaisiin luoda vetävämpi. Nyt en oikein näe mitään syytä, miksi pariisilaiset innostuisivat instituutin kautta suomalaisuudesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *