Skip to main content

Juhliva El Puerto otti lämpimästi vastaan

Taas oltiin vähän reissussa. Ystäväpariskunta lomailee hiukan pidempään Espanjassa, El Puerto de Santa Mariassa, ja olimme jo Suomessa tavatessamme sopineet, että piipahtaisimme Puolison kanssa heitä tervehtimässä. Kun vihdoin ryhdyin tuumasta toimeen, ei lentolippuja ollutkaan ihan helppo löytää. Tai kyllä erittäin kalliita olisi ollut, mutta ei tuntunut järkevältä maksaa yli tuhatta euroa kahden hengen lipuista.

Alun perin olimme ajatelleet Pariisista suoria lentoja El Puertoa lähinnä olevalle Jerezin kentälle, mutta matti myöhäiset joutuvat usein pettymään. Meidän reittimme kulki mennessä Madridin ja palatessa Düsseldorfin kautta. Matka-ajatkin muodostuivat aika reippaiksi. Ei se meitä kuitenkaan ainakaan ostaessa painanut, kotimatkalla ehkä jo hiukan.

El Puerto on pieni, kaunis ja hyvin matalasti rakennettu kaupunki. Ystävillemme se on tuttu jo useiden vuosien ja lukuisten käyntien ajalta. Niinpä pääsimmekin heti miten henkilökohtaisten oppaittemme johdolla niin kaupungin kiertokävelylle kuin bodega-kierroksellekin (viinikellari?). Päivä kului todella mukavasti lasillinen kerrallaan muttei sentään silmät ummessa.

Vierailumme aikana järjestettiin Feria, jota kai voisi kutsua vaikkapa kyläjuhlaksi. En ollut sellaisessa koskaan käynyt, joten matkan ajankohtakin oli ainakin jossain määrin määräytynyt juhlan mukaan. Feria ei suinkaan ole vain viikonlopun kestävä tapahtuma, vaan nytkin se alkoi keskiviikkona ja päättyi vasta seuraavan viikon maanantaina.

Tiesimme jo etukäteen, että monet kaupat ja ravintolat olisivat Ferian takia suljettuina, sillä kaikkien täytyy päästä osallistumaan kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan tapahtumaan. Vaan näkyi juhla kaupungissakin. Ravintoloita oli sisustettu paraatikuntoon, mutta toisaalta Feriasta kertoivat myös suljettu-laput eräiden ovilla. Meille suunnitellut kohteet olivat pääasiassa auki.

Eräässä ravintolassa olin jo mennessämme huomannut, että useat naiset olivat sonnustautuneet juhla-asuihin. Heillä oli päällään espanjalaiset flamenco-puvut ja asianmukaiset hiuskoristeet. Istuimme tovin lasillisten ja pikkuruisten lihapata-annosten kera ja olimme jo aikeissa lähteä, kun joku ovella kehotti meitä vielä jäämään. Samantien alkoikin reipas laulusikermä soittimineen, johon lähes kaikki asiakkaatkin osallistuivat. Oli kyllä mahtava tunnelma.


Kaikissa paikoissa, missä vain kävimme, oli ystävällinen ja lämmin vastaanotto. Uskon, että se on tavallista, mutta tällä kertaa suurin ansio lienee matkaoppaillamme, jotka tuntuivat tuntevan ihan kaikki.

Matkalle sattui myös syntymäpäiväni. En olen niitä kauhean innokas erityisesti juhlimaan, mutta pienessä porukassa on aina kiva istua. Itse en tietenkään osannut paikkaa valita, mutta onneksi jälleen kerran matkassa oli minua tietävämpiä. Ferian vuoksi vain varmistussoitto Toro Tapas -ravintolaan  ja menoksi. Aivan ihana paikka. Pääsimme kauniille terassille, joka onneksi oli varjojen ja puiden katveessa, sillä helle ja auringon paahde olivat melkoiset.

Ruokalista oli toki vain espanjaksi, joten minun tilaamisistani ei olisi tullut yhtään mitään, jos muutenkaan. Keskustelun perusteella ystävämme valitsi meille yhteisesti neljä, viisi alkupalalautasta.

Alkupalat tulivat vähän vaiheittain, mutta jo ensimmäisenä olleet munakoisoshipsit antoivat luvan odottaa hyvää. Seuraavat friteerattuna tarjotut häränpääpallerot veivät jo kielen mukanaan, eivätkä niiden jälkeen tulleet gambas-kääryleetkään jättäneet toivomisen varaa. Ja kuinka kauniisti kaikki oli tarjolla. Eivät toki mustekala tai toinen kala-alkupala, kylmäksi jättäneet. Tuon kaiken jälkeen söimme vielä pääruoankin!

Ystävämmekin olivat paikassa ensimmäistä kertaa. Se oli minusta ihan erityisen mieluista, sillä näin sain minäkin tarjota heille jotakin uutta. Yhdestä suusta totesimme jälkikäteen, että paikkaa voi lämpimästi suositella kaikille El Puerton -kävijöille.

Feriasta ja muusta sitten tuonnempana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *