Skip to main content

Feria on hyvä syy juhlia!

El Puerton matkalle sattui kuuden päivän ”kyläjuhla”, Feria. Tapahtuma järjestettiin valtavalla kentällä kaupungin laidalla. Itse asiassa alue on perustettu yksinomaan tätä Feriaa varten. Nyt se oli täynnä kolmiseinäisiä katoksia tai telttoja, joissa eri tahot (maakunnat, järjestöt yms.) pitivät omia juhliaan. Muulloin alue on tyhjillään.

Lähdimme porukalla juhlaan jo hyvissä ajoin iltapäivällä, jolloin väkeä ei vielä ollut tungokseen asti. Kuuma sen sijaan oli. Silmät ymmyrkäisinä katselin toinen toistaan kauniimpiin flamencoasuihin pukeutuneita naisia. Miehet olivat pääasiassa tavallisissa tamineissa, jotkut tosin hiukan juhlavammin pukeutuneita. Päädyimme nopeasti istumaan tuttavien kotipaikkakuntaa edustavan teltan terassille, ja siitä sitten Feria lähtikin liikkeelle.

Juomaa tuli pöytään kannuissa, ruokaa lautasilla. Rebujito – väkevän Manzilla-viinin ja Spriten sekoitus runsaiden jäiden kera – on nimenomaa Feria-juoma. Muulloin sitä ei juurikaan nautita. Auringon paahteessa Rebujito oli virkistävä, vaikka minulle loppujen lopuksi liian makea. Kun muu juomavalikoima oli vaatimatonta, tyydyin olueeseen. Sormin syötävät naposteltavat koostuivat muun muassa juustosta, mustekalasta ja jamonista, kinkusta. Kaikki oli tuoretta ja herkullista.

Pikku hiljaa väkimäärä kasvoi. Tungoksen seassa kulkivat kauniisti koristellut hevosrattaat ja perinteisiin asuihin pukeutuneet yksittäiset ratsastajat. Sellaista värikylläisyyttä voi harvoin nähdä. Minulle se oli aivan valtava elämys. Yritin kuvata kännykälläni kaikkea, mutta kun en nähnyt puhelimen näytöltä mitään, en voinut tietää, mitä kuviin tarttui. Värejä kai kuitenkin.

Halusimme nähdä tanssia, joka tietysti on oleellinen osa juhlaa, olivathan naiset pukeutuneet upeisiin flamencohameisiinsa. En ole koskaan aiemmin nähnyt mitään vastaavaa. Enimmäkseen naiset, niin isot kuin pienet, tanssivat keskenään, mutta aina välillä joukkoon uskaltautui jokunen mieskin. Kaikkein komeinta oli tanssijoiden ryhti. Jokainen kantoi kroppaansa ylpeydellä. Kukaan ei vetänyt harteitaan sisään tai ujostellut näyttävää takamustaan, jota puku vielä erityisesti korostaa. Sellaista oman vartalonsa hyväksymistä minä ihailen. Ja mikä rytmi! Kaikki näyttivät sen hallitsevan erinomaisesti.

Jaksoimme juhlassa tunteja. Mitä pidemmälle päivä kului, sitä enemmän väkeä riitti. Vaikka ihmiset kulkivat käytäviä Rebujito-kannut käsissään, ei humalaisia näkynyt. Ehkä riittävä määrä Spriteä piti juhlajuoman sopivan mietona. Oppimisen paikka?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *