Skip to main content

Äiti järjestää juhlat

Olen nyt reilun kahden viikon aikana ollut Äidin kanssa lähes joka päivä useita tunteja kerrallaan. Pakkohan se on myöntää, että välillä tuntuu melko raskaalta. Olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että olen jaksanut. Suurin haaste on ollut, että Äiti halusi kutsua entisiä työtovereita luokseen, mutta omin avuin ei pysty tilaisuudesta suoriutumaan. Minä, varsinainen Avulias Aatu, tietenkin lupauduin hoitamaan kaiken.

Kaikki alkoi ruokalistan suunnittelusta. Lista vaihtui lähes päivittäin. Minä olisin toivonut, että kaikki tilataan jostain cateringista suoraan valmiina. Jotenkin sellainen ratkaisu ei tuntunut Äitiä tyydyttävän. Pääsimme lopulta yhteisymmärrykseen siitä, että ruoat ostetaan mahdollisimman valmiina. Joten ei sitten muuta kuin Stockan Herkkuun. Etukäteissoitolla oli varmistettu, että sieltä saa alkupaloiksi sopivia cocktail-paloja sekä talon omaa, valmista paahtopaistia.

Ongelmat alkoivat alkupaloista. Meitä palveli varsin nuori naismyyjä, joka ei tuntunut edes ymmärtävän, mitä cocktail-palat ovat. Yritin selittää, että ne ovat sellaisia, joita nautitaan alkudrinksujen kanssa. Hän oli ymmällään ja jäi ääneen pyörittelemään sanaa drinkit. Onneksemme hän lähti kysymään neuvoa. Seuraavaksi meitä palvelikin henkilö, joka tuntui tietävän, mitä Herkun valikoimaan kuuluu ja saimme tilattua neljää lajia pikku suolaisia paloja. Tietenkin vähintään riittävän määrän.

Seuraavaksi siirryimme leikkeleosastolle. Jälleen meitä palveli nuori nainen, joka joutui ymmälleen, kun Äiti pyysi kiloa kypsää paahtopaistia. Määrä ei saisi koostua eri kokoisista viipaleista, vaan sen tulisi näyttää yhtenäisestä paistista leikatulta. Tiskissä oli valmiita viipaleita, mutta niitä ei silmämääräisesti ollut lähellekään kiloa. Onneksi takahuoneesta löytyi kokonainen pala, josta sitten alettiin viipaloida sopivia siivuja. Kun kilo oli täynnä, Äiti päätti, ettei lihaa ole tarpeeksi. Olihan vieraita tulossa sentään kolme. Pistettiin sitten reilut 300 grammaa lisää.

Alkossa asioimme tietenkin. Voin vakuuttaa, että Äidin viini-/viinavarasto ei täydennystä olisi kaivannut, mutta hänen mielestään mitään ei ollut riittävästi. Yritin vaisusti muistutella, että heitä on vain neljä, joista yhdelle jo lähtökohtaisesti ostettiin alkoholitonta kuohuviiniä, eikä toinenkaan voi sydänvaivojensa vuoksi oikein juoda. Juojia ei siis oikeasti ollut monta.

Juhlapäivän aamuna lähdin liikkeelle jo varhain. Olin luvannut tehdä tervetulojuomaksi Spritzit, eikä minua tyydyttäviä jääkuutioita löytynyt Äidin pakastimesta. Muistin, että Mäkkäriltä saa niitä ostaa jätesäkillisen viiden euron hintaan. En toki ottanut kuin muovikassillisen. Seuraavaksi kiihdytin Vespallani Herkkuun hakemaan cocktail-paloja. Saavuin Äidin luo ilmoittamaani aikaan.

Valmisteluihin oli värvätty myös Siivoja, joka tekee aika ajoin muun työnsä oohella cateringia. Hän valmisteli salaattia ja teki valkosipuliperunoita, minkä lisäksi hän hoiti myös pienen siivouksen (edellisviikolla oli ollut syväsiivous). Äiti istuskeli tai lepäili ja jakoi ohjeita. Me Siivoojan kanssa huokailimme. On kauhean vaikeata osata tehdä mitään oikein, kun käskyttäjänä on perfektionisti.

Alkupaloiksi eivät riittäneetkään alkupaloiksi ostetut eväät, vaan niiden lisäksi piti tarjolla olla mätivoileipiä kera ravunpyrstöjen. Niitä sitten värkkäilimme ja katoimme valmiiksi pöytään. Jotenkin ilmeisesti onnistuimme, sillä pieniä mutinoita lukuunottamatta Äiti ei moittinut meitä.

Vieraat saapuivat kaikki yhtä aikaa sovitusti tasan kello kaksi. Olin jo valmistelemassa Spritzejä, joten aikataulussa oltiin. Vaikka pestini piti loppua tuohon, ajattelin, että jään hiukan päivystämään, sillä Äiti ei käsien kovan vapinan vuoksi pysty hoitamaan tarjoilua. Pöytään siirtymisen jälkeen varmistelin juomapuolta.

Kun alkupalat oli syöty, vierailijat vakuuttivat olevansa jo kylläisiä. Uskoin heitä kyllä. Kiltisti kuitenkin katoin pääruoan. Itse en halunnut syödä, sillä ajattelin, että tytöillä on omat puhuttavansa, jotka eivät minua suuresti edes kiinnostaneet.

Lihaa jäi sairaasti. Minä olin jo valmiiksi ottanut siitä osan mukaani, mutta silti sitä jäi ainakin puoli kiloa. Kaikkea muutakin jäi, joten Äidin ruokahuolto on hoidossa siihen asti, kunnes ruoat pilaantuvat.

Viinin asiallinen tarjoilu sujui minulta päällisin puolin mukiin menevästi, mutta sentään kerran yksi vieraista joutui kysymään, että tämäkös se oli se punaviini, jota juotiin. Kahvit ja Siivoojan tekemän valtavan, upean mansikkakakun tarjoilin parvekkeelle. Ja nyt yhtäkkiä muistan, että servetit unohtuivat. Mikä kaamea virhe!

Kun olin tämän kaiken tehnyt, ajattelin, että minun on aika lähteä ja kerroin sen. Äiti oli näytti hämmästyneeltä ja ihmetteli, että joko nyt. Tarjoiluthan olivat vasta alussa. Onneksi hän sentään nauroi päälle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *