Skip to main content

Juhlien aikaa!

Aloitetaanpa siitä, että matkalaukkuasiani sai onnellisen lopun. Finnair vastasi minulle varsin nopeasti sen jälkeen, kun olin toimittanut uuden, oikein päivätyn todistuksen. Korvaussumma oli 140 euroa tai mahdollisuus käyttää Finnairin palveluita 210 euron edestä. Valitsin tietysti jälkimmäisen, sillä uskoni Finskiin ei sentään täysin laantunut.

Marraskuun loppupuolella oli taas tarkoitus lähteä Suomeen kolmien syntymäpäivien viettoon (Äiti 86, Puoliso 66 ja Mummin Muru 10!). Ennen matkaa olimme suunnitelleet ottavamme influenssarokotukset ja tilanneet sitä varten ajan lääkäriltä. Edellisenä iltana Puoliso kuitenkin sairastui kovaan yskään ja taisi olla kuumeinenkin. No minä sain rokotuksen, hän ei. Sen sijaan hän sai ehdottoman lentokiellon. Jouduin siis matkaan yksin, mikä tietysti oli kauhea pettymys meille molemmille.

Helsinkiin saapuessani oli kauhea räntäsade. Siitä eteenpäinkin satoi kaiken aikaa, milloin räntää, milloin vettä. Kerran kymmenen päivän aikana näin auringon. Oli jo iltapäivä ja auringonlaskun aika, mutta hyvältä se valo tuntui taksin ikkunankin läpi kokea.

Äiti juhlii syntymäpäiviään aina, tai on ainakin vuosikymmeniä jo tehnyt niin. Pyöreitä juhliessa porukkaa on tietysti ollut paljon, mutta muulloin selvitään läheisimmillä. Nyt meitä oli koossa kymmenkunta. Valmistautuminen alkoi muutamaa päivää ennen juhlaa. Ruokalista hänellä oli jo valmiina mietittynä, mutta lohikulibjakan ja viskikakun reseptit olivat hukassa. Niitä sitten etsimme kuumeisesti. En jaksanut oikein innostua, joten otin internetin avuksi. Toivotun lainen kulibjaka löytyi suhteellisen helposti, mutta viskikakku tuotti ongelmia. Hän ei niinkään ollut kiinnostunut reseptin sisällöstä, vaan siitä vastaako kakun ulkonäkö hänen mielikuvaansa. Jouduimme siis kuvia selaamalla etsimään sopivaa. Mikään ei tahtonut tuntua oikealta, sillä kakkujen päällä ei ollut ”kahvinpapuja”! Lopulta löysin yhden, joka kelpasi: Irish Coffee -juustokakku. Resepti vastaa luultavasti löytämiäni satoja muita ohjeita.

Itse juhlat sujuivat mainiosti. Äiti ei ollut osallistunut valmisteluihin, eikä tietenkään sen paremmin tarjoiluun. Siksi kai kaikki menikin niin hyvin. Itse asiassa Äiti totesi, että ensimmäistä kertaa elämässään hän on ihan rauhallinen etukäteenkin. Ruoat, joita tavan mukaan oli enemmän kuin yllin kyllin, valmisti Äidin Siivoja, joka kera miehensä hoitelee myös pikku cateringia. Minä hoitelin tarjoilua parhaani mukaan, tosin välillä hiukan patistettuna. Juomat tuntuivat maistuvan. Toki oli minullakin oma lasini.

Ensimmäisen kerran olin lähdössä seitsemän aikaan (juhlat olivat alkaneet kolmelta). Totesin kuitenkin, ettei homma taida sujua ilman minua, joten jäin vielä. Olin muutaman muunkin kerran lähdössä, mutta liikkeelle en päässyt. Kun sitten lopulta lähdin, oli kello jo hieman yli kaksi ja vieraita jäljellä enää yksi.

Puolison syntymäpäivää vietin ystävien järjestämässä Puurojuhlassa. Porukkaa taloyhtiön kerhohuoneistoon oli ahtautunut 30-40. Lapsiakin oli mukana. Oli tietysti aivan ihanaa nähdä sellainen joukko kavereita yhdellä kertaa, mutta paljon en juttelemaan ehtinyt. Sain nimittäin kolmivuotiaan lapsikaverin, joka jostain syystä ihastui minuun tavattomasti. Tunne oli kyllä molemminpuolinen. Ilta päättyi ravintolaan, jonne lapset eivät sentään tulleet.

Kahden päivän juhlallisuuksien jälkeen olivat vuorossa Murun synttärit muutamalle aikuiselle. Yksi Murun kaverikin oli paikalla, joten lapsia ei juuri näkynyt. Olin oikeastaan vähän helpottunut, sillä olo oli voipunut. Lahjaksi olin sovitusti ostanut kauan himoitun kannettavan tietokoneen. Sen sentään jaksoin laittaa käyttökuntoon. Kun kone oli valmis, oli Murukin. Ensimmäisenä tehtävänä oli ladata Sim City. Toivottavasti Harry Potterien luku ei jää kokonaan koneen takia kesken.

Pariisin syksy on ollut lämmin ja kaunis. Sillekin tuli loppu. Samana päivänä, kun palasin, alkoivat kylmät. Ensin sade tuli vetenä, mutta muuttui lumeksi, joka ei maassa kylläkään pysynyt muutamaa hetkeä kauemmin. Minulle se kuitenkin oli osoitus: suo siellä, vetelä täällä. Nyt vain kovasti kohti kevättä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *