Skip to main content

Joulumuistoja

Olen huomannut, etten ole varsinainen jouluihminen. En suhtaudu jouluun tunteikkaasti, muttei se varsinaisesti ole minulle vastenmielinenkään. Erityisesti nykyisin katukuvaan jo varsin aikaisin ilmestyvät kausivalot sen sijaan ihastuttavat minua tavattomasti.

Omaan jouluuni liittyy muistoja tietysti valtavasti. On lapsuuden joulut, jolloin aattopäivä meni hirveässä hässäkässä. Äiti oli hermostunut ja korotti välillä ääntäänkin. Mummi ja minä yritimme olla vain poissa jaloista. Kun sitten viimein istuimme valmiiseen pöytään, Äiti muuttui kuin salaman iskusta itse lempeydeksi. Siinä me sitten hetken Mummin kanssa nieleskelimme pahaa mieltämme ja koitimme saada joulumielen päästä kiinni. Noista jouluista on kaikesta huolimatta jäänyt lämmin muisto.

Myöhemmin jo kotoa pois muutettuani en välittänyt viettää jouluja lainkaan. Matkustin usein pyhien ajaksi muualle. Kohteina olivat niin Tallinna, Riika kuin Moskova. Olivat ne aikamoisia jouluja ne! Monesti myös vahvasti alkoholihuuruisia. Ei pahaa sanottavaa.

Pariuduttuani jouluista tulikin sitten varsinaisia perhejouluja. Tyttären myötä sävy muuttui entistä perinteisempään suuntaan. Halusin siirtää itse äidin maidossa imemäni perinteet Venäjältä tulleelle Tyttärelle. Oikeastaan nuo monen hengen joulut olivat mukavia. Jostain syystä jaksoin ja halusin panostaa niihin, vaikken ollutkaan niin innostunut.

Lapsenlapsen jälkeen joulu sai taas uuden merkityksen. Mikään ei ole ihanampaa kuin lapsen ilo lahjavuoren keskellä. Jos olisi sallittua ostaisin Murulle varmasti vaikka koko maailman. Murun vanhemmat ovat kuitenkin olleet sitä mieltä, että lahjoja annetaan maltillisesti. Siihen on tyytyminen.

Aina ei yhteisen joulun viettäminen ole valitettavasti ollut mahdollista. Viime vuodet olemme kuitenkin viettäneet aattoillan yhdessä neljän polven voimin ja olemme onnistuneet jopa kehittämään joitain omia pikku perinteitä.

Tästä vuodesta tulee erilainen. Äiti, Tytär ja Muru tulevat kaikki tänne Pariisiin. Ruokalista mullistuu totutusta, sillä ei täällä mitään kinkkuja ja laatikoita syödä. Äidin ja Puolisonkin toiveen mukaisesti pöydässä on ostereita ja muita meren eläviä. Kyllä minäkin ostereita maistan, vaikka ne eivät herkkuani olekaan. Tytär ja Muru varmasti vierastavat niitä. Niinpä tarjolla on myös saksanhirveä lisukkeineen. Puhumattakaan kaikista herkullisista juustoista ja leikkeleistä.

Kuusi on hankittu tai oikeammin varattu. Se haetaan vasta aatonaattona. Täällä joulukuuset ovat kauhean pieniä. Oikeastaan sellaisia pöytäkuusia. Ne on asetettu valmiiksi kiinni halon puolikkaaseen, joten kuusenjalan vuosittaisesta hakemisestakaan ei muodostu ongelmaa. Perinteen mukaan Muru koristelee kuusen.

Lahjojen hankinta on minusta ongelmallisinta. Ensinnäkin täytyy keksiä sellainen lahja, josta saajalle on iloa ja toisaalta minusta olisi kiva, jos itsekin tykkäisin lahjasta. Internet on hyvä apuväline, mutta kaikkea ei sieltä voi hankkia. Lahjaostoksille satuin päivänä, jolloin oli kaatosade. Pelkästään ihmisruuhka on minusta epämiellyttävää, mutta kun siihen lisää isoina pisaroina tippuvan sateen, kaupungilla kulkeminen on suorastaan epäinhimillistä. Vielä kerran on kuitenkin lahjaostoksille lähdettävä. Nyt onneksi on jo kolmatta päivää aurinkoista.

Vaikka mielessäni tuhisen jouluhössötystä vastaan, on minun sanottava, että tunnen lämpimän ailahduksen rinnassani, kun ajattelen aattoiltaa. Niin harvoin tulee kokoonnuttua koko perheen voimin hyvän ruoan ja juoman ääreen. Ehkä joulu on hyvä syy, ja minussa sittenkin asuu pieni jouluihminen.

One thought to “Joulumuistoja”

  1. ”…tunnen lämpimän ailahduksen rinnassani, kun ajattelen aattoiltaa.”

    Sain vastauksen. Olet ailahteleva :)!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *