Skip to main content

Ranskalaisvieraita Helsingissä

Lapin reissun jälkeen Puolisolla ja pariisittarilla oli vielä muutama päivä aikaa olla Helsingissä. Olimme jo etukäteen suunnitelleet ohjelmaa, mutta M ja A ovat sen verran itsenäisiä matkailijoita, että olivat osanneet suunnitella kaiken laista ihan itsekin. Saimme sentään johonkin rakoon kerrottua omista ajatuksistamme.

Minulla on Helsingin asunnossani sauna. Itse en ole kauhean innokas saunassa kävijä, mutta Puoliso puolestaan rakastaa saunaa. Käyn siis saunassa vähintään silloin, kun olemme yhtä aikaa Suomessa. Nyt halusimme tarjota vieraillekin tätä eksotiikkaa. Sauna lämmitettiin asianmukaisesti, makkarat ja olut olivat hankittuina.

Emme lämmittäneet makkaroita kiukaalla, saati uunissa. Olimme päättäneet laittaa grillin päälle ja tarjota aitosuomalaisesti keskellä talvea grillimakkaraa parvekkeella. Olihan siellä kylmä, mutta parveke on lasitettu ja minulla on lämmitin. Sitä paitsi olimme saunan jälkeen vielä tuossa vaiheessa kuumissamme. Niinpä sitten kökötimme siinä ja katsoimme makkaroiden kypsymistä. Kyllä maistuvat hyvin kylmässä talvi-illassa.

Tytöt nousivat aamulla varhain. Emme edes kuulleet heidän lähtöään. Niin diskreettejä vieraita harvoin tapaa. He hoitivat itse aamiaisensa, eivätkä olleet muutoinkaan vaivaksi. Päivällä soittelimme tapaamisesta, kun olimme sopineet menevämme Sea Horseen syömään. Onhan se sentään yksi perinteisimmistä suomalaisravintoloista. Minua lukuun ottamatta muut söivät paistettuja silakoita. Minä olen maksan ystävä. Snapsejakin ruoan kanssa meni muutama. Kuskina osani oli kova.

Olimme saaneet vuorokaudeksi auton lainaan, joten ehdotin pientä Helsingin kiertoajelua. Näytän turisteille mielelläni Helsingin rantaviivaa. Päätimme kuitenkin ensin käydä Temppeliaukion kirkossa, joka on sekin kaikin puolin kiinnostava kohde. M ja A olivat mykistyneitä, ja vietimmekin siellä pitkän tovin.

Kirkosta suuntasimme Seurasaaren kupeeseen ja Lehtisaareen. Olimme jo aiemmin puhuneet Didrichsenin taidemuseosta, mutta aika ei tuntunut siihen riittävän, joten se päätettiin jättää väliin. Muita museoita M ja A olivat jo kierrelleet koko joukon. Minä siinä sitten ajelin rauhassa ja yhtäkkiä silmät osuivat johonkin varsin tuttuun. Siinähän se oli edessämme, Didrichsen. Olen yleensä niin hyvä eksymään, etten tarkoituksella varmasti olisi ajanut paikalle näin suoraan, mutta nyt kävi tuuri.

Nousimme tämän onnellisen sattuman saattelemina innoissamme autosta ja lähdimme ovea kohti. Ovi oli kauheaksi pettymykseksemme kiinni. Sisällä näytti kuitenkin kulkevan muutamia ihmisiä. Niinpä ryhdyimme kolkuttelemaan ovea. Lopulta se tuotti tulosta ja meidät päästettiin sisään. Mumisin jotain ulkomaisista vieraista, mutta ei sitä oikeastaan kuunneltu. Näin pääsimme tutustumaan Ahti ja Maija Lavosen seuraavana päivänä avattavaan näyttelyyn. Olimme tyytyväisiä.

Kiersimme näyttelytiloja keskenämme kenenkään häiritsemättä. Molempien teokset olivat upeita. Esillä oli jo 86-vuotiaalta Maija Lavoselta ihan tuoreitakin töitä, jotka olivat erittäin moderneja. Ihana huomata, että varttuneessakin iässä luovuus ja ennen kaikkea työkyky säilyy.

Aloimme pikku hiljaa olla valmiita pois lähtöön, kun väkeä alkoi tulla paikalle runsaasti. Myös shampanjalaseja kannettiin pöydälle. Jostain kuulinkin sitten sivukorvalla, että kyseessä oli Maija Lavosen sukulaisille ja läheisille tarkoitetut avajaiset. Me pääsimme ilmeisesti sisään siksi, että meitä oli luultu avajaisvieraiksi. Puoliso oli ehtinyt jo raapustaa vieraskirjaan nimensä ihka ensimmäiseksi. Lienee Maijalla pohtimista, kenet hän on Pariisista kutsunut näyttelynsä avajaisiin.

Päivät kuluivat oikeastaan liiankin nopeasti. Pikaisesti ehdimme käydä ystävien järjestämässä juhlassa laskiaisen aattona maistamassa hernerokkaa ja punssia, kun jo piti kiiruhtaa toisaalle syömään. A oli valitettavasti hiukan huonossa kunnossa, eikä hän päässyt mukaan. Pidempään ehdimme onneksi istua seuraavassa kohteessa hyvien ystävien runsaaseen ruokapöytään. Syönnin jälkeen alkoi yhteislaulu Youtuben voimalla. Juuri hauskemmin ei voisi Suomen vierailua päättää. Myös A sai ilosta osansa, kun olimme onneksi tallentaneet runsain määrin videoita iloisesta illanvietosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *