Skip to main content

Leppoisa loma Helsingissä

Helsingin reissu sujui kerrankin aivan loistavasti. Olin iloisella mielellä, eikä kertaakaan tuntunut siltä, että olisin juossut kieli vyön alla paikasta toiseen. Ilmatkin suosivat ihan ylen määrin.

Lähdin keskeltä kylpyhuoneremontin kaaosta, mutta riemuissani siitä, että Helsingissä pääsen heti ihan oikeaan suihkuun. Päiväni olin ajatellut täyttää normisti Äidin kanssa. Se tarkoittaa useita käyntejä kaupassa ja kodin pikku askareiden toimittamista. Ja askareita kyllä riittää. Aina, kun ehdin istahtaa, kuulen jostain etäämmältä pyynnön tai ehkä melkein käskyn: ”Kuule viitsisitkö vielä tehdä sitä ja tätä:” Se on jotenkin uuvuttavaa, enkä millään tahdo kestää sitä, että joku muu antaa kaiken aikaa ohjeita.

Tällä kertaa olin Äidin toiveesta vuokrannut auton. Otin sen Lacarasta, jota olen useasti ennenkin käyttänyt. Sain automaattivaihteisen Ford Fiestan muutamaksi päiväksi varsin edulliseen hintaan. Vuokraamo sijaitsee Hämeentiellä, ja siihen edessä olevalle jalkakäytävälle auto minulle tuotiin. Istuin kuskin paikalle ja päätin vielä ohjekirjasta tarkistaa automaattivaihteiston käytön, kun en viime vuosina ole tullut automaatilla ajelleeksi. Katselin vihkoa ilmeisen hartaasti jo käynnistämässäni autossa, kun Lappuliisa koputti ikkunaan. Tekivät kuulemma tehovalvontaa jalkakäytäväpysäköinnistä. Otin maksulapun harmissani vastaan, enkä edes älynnyt kysyä, mikseivät olleet tulleet vain hätyyttämään minua pois. Ihan kummallista toimintaa.

Auto olikin Äidiltä loisto idea. Hänellä ei ollut suuria toiveita mistään erityiskohteista, joten päätimme lähteä kiertelemään Helsingin aurinkoista rantaviivaa. Tulimme jutelleeksi paljon ja leppoisasti. Äiti muisteli menneitä ja kertoili nuoruutensa paikoista. Ihmettelimme yhdessä, kuinka Helsinki on muuttunut. Uusia asuinalueita on tullut nimenomaan rannoille.

Toisena päivänä kävimme muutamassa galleriassa katsomassa tauluja (muun muassa Elena Maijalan töitä). Taidenäyttelyissä ja gallerioissa kiertäminen on ollut aina Äidin lempiharrastus. Itsekin jouduin mukaan jo polven korkuisena. Olisi voinut luulla, että minusta olisi tullut taiteen vihaaja, sillä puoli pakolla niissä silloin kuljin. Mutta niin ei onneksi käynyt.

Gallerioitten jälkeen keksin, että menemme tutustumaan uuteen Hotelli Georgeen , joka sijaitsee Lönnrotinkadun ja Yrjönkadun kulmassa. Tiesimme, että siellä on maailmankuulun Ai Weiwein teos, jonka halusimme molemmat nähdä. Hotellin edessä oli hiukan väentungosta, jota ihmettelimme. Ohitimme sen kuitenkin, ja sisällä kyselimme, ketä ihmiset mahtoivat päivystää. Kiertoilmaisuin meille kerrottiin, että Suomessa keikalla oleva Metallica yöpyi hotellissa.

George oli todella kaunista katsella. Heti sisääntuloaulassa roikkuva Ai Weiwein upea lohikäärme ei ollut ainoa esillä oleva taideteos. Yläkerran Wintergarden-baari oli jo itsessään nähtävyys. Sen seinät on tapetoitu ihanalla Klaus Haapaniemen tapetilla, ja katossa roikkui Pekka Jylhän hienon hieno lintuteos ’Learning to Fly’. Käyntimme kruunasimme lasillisilla. Suosittelen lämpimästi vierailua hotellissa ja varmaan yöpymistäkin, vaikka emme huoneissa päässeetkään käymään. Kuvissa huoneet näyttävät viihtyisiltä ja komeilta. Ja sijaitseehan hotelli ihan mahtavassa paikassa Helsingin ytimessä.

Palasin helteisestä Helsingistä kotiin Pariisiin kerrankin levänneenä tai ainakin niin luulin. Jo lentokentällä tunsin flunssan iskevän ja kotona kuume oli noussut melkein 39:ään. Seuraavana päivänä piti olla lähtö Lyoniin, mutta selvää oli, ettei minun matkastani tulisi mitään. Jos olisinkin voinut matkustaa, en olisi voinut tavata Puolison Siskoa, jonka syöpähoidot olivat vasta alkaneet. Pääsimme onneksi muutaman päivän päästä matkaan, kun tautini ei ollut lopulta kovin pitkä kestoinen.

P.S. Kylpyhuone ei tietenkään ollut valmis palatessani. Suihkuseinäke ei ollut vielä tullut. Asensimme vanhan suihkuverhon paikoilleen, jotta saatoimme edes käydä suihkussa. Lyonin reissun jälkeen seinäke oli vihdoin saapunut, ja miehet tulivat sitä asentamaan. Kuinka ollakaan, kaikista mittauksista huolimatta, seinäke oli väärän kokoinen. Onneksi oikean lainen löytyi nopeasti ja se asennettiin yhden päivän aikana. Nyt meillä vihdoin on ihana suihku, emmekä edes muista kaikkia matkan varrella sattuneita kompasteluita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *