Skip to main content

Lyon, rakkaudesta

Vaikka emme ole tänä vuonna vielä tehneet yhtäkään lomamatkaa, tuntuu siltä, että paikallamme emme ole olleet hetkeäkään. Lyonissa olemme yhdessä olleet kaksi kertaa, Puoliso kolmannenkin ja minä Suomessa jo kolme kertaa. Tuo on puolessa vuodessa aika paljon.

Lyonissa ehdimme viimeksi olla kaikkiaan kymmenkunta päivää. Olimme onneksi tällä kertaa hotellissa, emmekä Siskon luona ja näin saimme hiukan omaakin aikaa. Söimme aamuisin hotelliaamiaisen rauhassa ja vasta sitten lähdimme Siskon luo. Tai minä en joka aamu lähtenytkään heti, vaan jäin lukemaan kännykältä päivän Hesaria.

Siskon hoidot vievät tietysti voimia, mutta saimme hänet sentään aika ajoin mukaamme torille tai kauppoihin. Muutoinkin yritimme pitää yllä paremminkin iloista mieltä kuin kaiken aikaa kysellä hänen kulloistakin vointiaan. Annoimme hänen puhua sairaudestaan, kun hän halusi.

Minun syntymäpäiväni sattui Lyonin matkalle. Olin ajatellut viedä meidät kaikki johonkin hyvään ravintolaan syömään, mutta viikon edetessä ulkona syöminen alkoi vaikuttaa yhä huonommalta vaihtoehdolta. Siskon ei tehnyt mieli ja toisaalta Siskontytön kaksi pientä lasta olisivat varmasti johtaneet huomion pois juhlinnasta.

Omista suunnitelmistamme luovuimme lukuun ottamatta Paul Bocusen hallia. Jostain syystä emme olleet siellä tulleet käyneiksi, vaikka puhetta oli ollut useammankin kerran. Niinpä eräänä helteisenä päivänä (tosin kaikki päivät olivat helteisiä!)  lähdimme retkelle halliin. Löysimme sinne ihan kummastuttavan hyvin siihen nähden, ettei meistä kummallakaan ole suuntavaistoa edes mainitsemisen arvoisesti.

Halli on aloittanut toimintansa jo 1971, mutta se on uudistettu tai kai oikeammin rakennettu uusiksi 2004. Halli on avara ja toi mieleeni hiukan Hakaniemen kauppahallin väistötilana toimivan lasirakennuksen. Toki Bocusen halli on tasoltaan erilainen, sillä se toimii eräänlaisena Lyonilaisen ruokakulttuurin näyteikkunana maailmalle. Ja tietysti hintatasokin on omaa luokkaansa. En kuitenkaan voi olla kehumatta – ja vieläkin ku

olaamatta – kaikkia niitä ihanuuksia, joita näimme. En yhtään väitä, etteikö Suomessakin osattaisi, mutta jotakin ekstraa on kaikessa esille panossa.

Kauppiaita hallissa on viitisenkymmentä, näistä ravintoloita tai baareja on viisitoista. Kaikissa emme sentään käyneet, mutta muutamassa sentään. Söimme elämäni kalleinta espanjalaista ilmakuivattua kinkkua, Jamón Ibérico de Bellotaa. En ehkä koskaan ennen ole syönyt niin hyvää. Muutama viipale ole levitetty erikoisen, ylöspäin kapenevan lyhtymäisen keramiikka-astian kupeille, jota lämmitti tuikkukynttilä. Lämpö varmasti lisäsi kinkun maukkautta. Mukaan emme sitä raskineet ostaa, vaan tyydyimme hiukan edullisempaan vaihtoehtoon.

Minusta kakkujen ja leivonnaisten teko on Ranskassa saavuttanut taiteen tason. Vähän kaikkialla näkee toinen toistaan upeampia luomuksia. Ylittivätkö Bocuse-hallin leivonnaiset normitason? En ole varma, mutta aivan upeita teoksia me näimme. Halli oli kaiken kaikkiaan elämys, jota voi vilpittömästi suositella kaikille Lyonin kävijöille.

Synttärijuhlat päätettiin lopulta pitää Siskontytön luona. Olimme päivällä käyneet torilla hankkimassa riittävästi herkkuja ja vähän juhlajuomaakin. Puoliso oli luvannut valmistaa kaiken, joten minä sain vain istuskella parvekkeella ja nauttia pimenevästä illasta, joka lupaili ukkosta kaiken helteen päätteeksi. Pikkumies touhuili omiaan, eikä halunnut mennä nukkumaan, Vauva puolestaan ei olisi halunnut syödä. Toisaalta ei ruokakaan ollut heti valmista.

Kun vihdoin istuimme pöytään, söimme tavanomaisen hyvin, mutta vähän normaalia juhlavammin. Nostimme minulle maljoja. Lahjoja en ollut odottanut, ehkä Puolisolta sentään. Sain kuitenkin monta. Olin Siskon luona ihaillut Tintti-sarjakuvahahmosta tehtyä sanastoa ja yllätyksekseni se oli minulle ostettu. Muutkin saamani kirjat olivat todella ajatuksella hankittuja. Jouduin jälleen kyynelehtimään.

Vaikka matkan tarkoituksena olikin ollut olla mahdollisimman paljon Siskon tukena, apuna ja seurana, en voi mitenkään sanoa, että olisimme eläneet murheen alhossa. Luulen, että onnistuimme kaiken muun ohella myös keventämään kaikkien tuskaa. Myös omaamme.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *