Skip to main content

Harry Potterin lumottu maailma

Mummin Muru on jo pari vuotta kinunut matkaa Lontooseen. Halu heräsi, kun aloimme lukea Harry Pottereita. Aluksi hän ei edes tiennyt, että Lontoossa olisi mitään erityistä Potter-aktiviteettia, mutta minä tulin tyhmyyksissäni sellaisesta kertoneeksi.

Meillä oli joskus kevättalvella keskustelua Tyttären ja Murun kanssa siitä, ettei Muru oikein jaksanut tehdä pieniä kotiaskareita, joita hänen kontolleen oli uskottu. Työt olivat minusta todella vaatimattomia kuten aamiaisastioiden tiskaus ja kissan vessan putsaus, oma huonekin saisi olla järjestyksessä. Koitimme ratkaista pulmaa yhdessä ja sovimme, että Tytär laittaa viikoittain jääkaapin oveen lukujärjestyksen, johon Muru sitten ruksaa suorituksensa. Jos homma toimisi hyvin, kesälomalla lähtisimme Lontooseen.

Kyselin kevään mittaan aika ajoin, kuinka sujuu. Vähän sinne päinhän se tahtoi kai mennä, mutta ilmeisesti riitoja ei ollut ihan yhtä usein kuin aiemmin. Niinpä sitten kouluvuoden päätteeksi ilmoitin, että Lontoon matka on selvä. Mahdolliset päivämäärätkin löytyivät helposti, kun valinnan varaa ei juuri ollut. Ensin oli Murun viikon mittainen ohjelmointileiri ja kesäkuun lopussa minä lähtisin Suomeen. Juhannuskin oli vielä tuossa välissä. Pientä järjestelyä matkustus vaati, sillä 11-vuotias Muru tuli Lontooseen yksin, joten lentoyhtiön saattaja oli pakollinen.

Minä pääsin ensimmäistä kertaa matkustamaan Pariisista Lontooseen junalla kanaalin ali. Matkasin herrasväen luokassa, kun lipun hinta ei ollut kuin kympin kalliimpi. Tosin liput olivat kaikin puolin melko hintavat, sillä ostin matkan niin lähellä lähtöpäivää. Matka sujui yvin, kun tarjolla oli bisnesluokan palvelut. Tunnelikaan ei lopulta tuntunut miltään. Vauhtia oli 350 kilometriä tunnissa ja syvimmillään kuljettiin 75 kilometrin päässä meren pinnasta.

Junani saapui Pancrasin kansainväliselle asemalle. Se sijaitsee aivan King’s Crossin aseman vieressä, josta puolestaan lähti suora metro Heathrow’n lentoasemalle. Sinne menin Murua vastaan. Hotellimme sijaitsi muutaman minuutin matkan päässä King’s Crossin asemasta. Retken Warner Brosin studioille olin ostanut valmiiksi. Harry Potterin maailmaan lähdimme varhain aamulla Eustonin asemalta, joka sekin sijaitsi vain kilometrin päässä majoituksestamme. Pidin majoitus- ja liikkumisjärjestelyitäni suorastaan nerokkaina.

En oikein tiedä, missä päin studiot sijaitsivat, mutta matkaa teimme ensin pari kymmentä minuuttia junalla ja kymmenkunta minuuttia bussilla. Huolimatta siitä, että olin hankkinut vähän kalliimman pienryhmäretken, jouduimme jonottelemaan jonkin verran, mutta kun vihdoin pääsimme itse asiaan olin myyty. Aloitimme elokuvasalista. Katsottuamme noin kymmenminuuttisen leffan valkokangas nousi ja sen takana ollut esirippu velhomaailmaan avautui. Toteutus ole upea. Seisoimme suoraan Tylypahkan oven takana.

Ruokasalin seinuistojen mallinukuille oli puettu elokuvien aitoja asuja.

Astuimme ensi töiksemme ruokasaliin, jossa pöydät olivat katettuina. Pöytien takana seisoi mallinukkeja täydessä tällingissä puettuina eri hahmojen aitoihin asuihin. Erilaisia vaateparsia oli lukemattomia. Harry Potterin ja hänen ystäviensä yksittäistä asua saattoi elokuvassa olla kymmenittäin. Esimerkiksi samanlaista samettista farkkutakkia oli hankittu useampi kymmen, sillä niitä muokattiin aina kuhunkin tilanteeseen sopiviksi. Toisaalta, jos näytellessä vaatteelle sattui jotakin, oli nopeasti varastosta saatava korvaava, samaan tilanteeseen sopiva takki.

Vasemman puoleinen Harryn takki on vielä alkutilassa. Toinen on jo hiukan kärsineempi.
Kone-Hagrid

Yhtenä erityisenä esimerkkinä voisi mainita Hagridin hahmon . Näyttelijä Robbie Coltrane vaikka pitkä onkin, ei yllä Hagridin noin kolmeen ja puoleen metriin. Hagridia näyttelikin siis kaksi eri näyttelijää, joista toinen ei ollut ihminen. Niin aidon näköiseksi konenukke oli kuitenkin tehty, etten ainakaan minä ole elokuvissa koskaan erottanut, että näyttelijä olisi ollut jotakin muuta kuin Coltrane. Näimme kaikki elokuvien tärkeimmät paikat: kirjaston, poikien makuuhuoneen, Dumbledoren toimiston, Hagridin mökin, Velhopankki Irvetan ehjänä ja tuhoutuneena, Viistokujan ja lukemattoman määrän hahmoja sekä hienoja esimerkkejä niiden toteutuksesta.

Viistokuja

Kierroksemme kesti kaikkiaan viisi tuntia. Olisimme saaneet vielä jäädä itseksemme kiertelemään, mutta pakollisten ostosten jälkeen olimme molemmat niin puhki, että päätimme jättää leikin, jos ei nyt ihan kesken, niin ainakin silleen. Kaikki oli ollut niin pakahduttavan komeaa ja taidokkaasti tehty, että meitä suorastaan hengästytti. Murua ja minua tosin sykähdyttivät vähän eri asiat. Hän oli haltioissaan Tylypahkaan pääsystä, minä työn taitavuudesta. Yhtä kaikki olimme onnellisia.

Tylypahkan pienoismalli oli upea. Kaikesta, mitä filmissä esitettiin olin alkuun tehty pahviset mallikappaleet. Linnasta sitten tällainen suurempikin.
Irvetan pankkisali oli kuin Nordean sali Aleksanterinkadulla, paitsi vielä paljon komeampi.
Tuhoutunut Irveta.
Sama näyttelijä Warwick Davis esitti kaikkia kolmea hahmoa.
Tällaiset silikoninaamarit peittivät näyttelijöiden omat piirteet.