Skip to main content

Haluan kesäajan

Taas on se aika vuodesta, kun minun tekisi mieleni vetäytyä talviunille ja herätä seuraavan kerran joskus huhtikuun paikkeilla. Kylmyyden ehkä vielä kestäisin, mutta apea harmaus ja jo varhain iltapäivällä hiipivä pimeys riepovat mieltäni aivan kohtuuttomasti.

Kesä- ja talviaikaan tai kaksi kertaa vuodessa tapahtuvaan kellojen siirtelyyn en ole kovin suurella intohimolla koskaan suhtautunut, vaikka moiset kommervenkit ovat minua ihmetyttäneetkin. Huomasin silti olevani todella tyytyväinen, kun joskus vuosi sitten puhuttiin siitä, että kellojen siirtely lopetettaisiin jo tänä vuonna. Eipä vain tapahtunut, kun EU ei ole päässyt asiasta yksimielisyyteen. Asiasta ehdittiin jo pitää verkkoäänestyksiäkin: haluavatko ihmiset jatkuvan kesä- vai talviajan.

Minulle on tahtonut aina olla hiukan epäselvää, mihin suuntaan kelloja pitää kulloinkin kääntää. Olen ollut varsin tyytyväinen, kun ranteessani on aikarauta, joka synkronoi ajan suoraan puhelimestani. Kännykkähän päivittää itsensä automaattisesti vallitsevaan aikaan. Tänä syksynä kävi kuitenkin niin, että jouduin neuvomaan Äitiä kellon kanssa. Itse hän ei enää pysty viisareita kääntämään ja hän sattui olemaan kotona itsekseen. Seuraavana aamuna piti lähteä reissuun ja laittaa kello soimaan kahdeksaksi. Siinä meillä oli miettimistä, mikä aika laitetaan kelloon herätysajaksi, kun aamulla olisi talviaika. Arvoimme asiaa todella pitkään, vaikka kumpikin muisti, että viisareita siirretään aina aurinko kohti.

Kun seurasin tuon kesä- ja talviaikaäänestyksen tulosta, jäin itsekin todella miettimään, mikä aika minusta olisi paras. En ollut ikinä tullut ajatelleeksi valon määrän maksimoimista suhteessa omaan elämääni. Nythän se kuitenkin on tullut ajankohtaiseksi, sillä oletettavaa on, että siirtely jää muutamassa vuodessa historiaan.

Omalta kohdaltani tiesin heti, että valoa tarvitaan erityisesi iltoihin. Talvella pimeä tulee kauhean aikaisin ja aamuisin minä vielä nukun. Suoraan sanoen tein niin vielä töissä ollessanikin. En ole koskaan aikuisena ollut erityisen aamuvirkku. Minun olisi pitänyt tietysti jo siitä ymmärtää, että koska talvella tulee pimeää jo kolmen jälkeen, on talviaika se, mitä minä en missään nimessä toivo vallitsevaksi. Enhän minä niin tietenkään tehnyt. Erittäin monimutkaisten laskutoimitusten ja muutaman kyselyn perusteella päädyin lopulta siihen tulokseen, että minun kannaltani kesäaika on ainoa vaihtoehto.

Keittiöremontti alkaa ensi viikolla. Joudun onneksi ehkä keskittymään johonkin muuhun kuin talviuniin ja kaamokseen, joten tulta päin.

Keittiöremontti näköpiirissä

Välillä elämä tuntuu soljuvan ohi niin, ettei huomaakaan. Hyppään Suomessakin sen verran usein, etten aina ole varma, missä asun. Sen sentään tiedän, että koti on Pariisissa.

Kreetaa ennen vaivanneet hengitysvaikeudet palasivat yhdessä kotiinpaluun kanssa. Taas sain samat lääkkeet, mutta entistä vahvempina. Kyllä oli usko loppua, kun hengitys vinkui öin päivin, enkä välillä tahtonut millään saada henkeä. Lääkekuuri loppui juuri ennen seuraavaa Suomeen lähtöä. Lentokoneessakin ilman saanti tuntui vaikealta. Seuraavan päivän kyläreissulla alkoivat sitten flunssan oireet. Flunssa kuumeineen vei minut moneksi päiväksi vuodepotilaaksi. Äidin tapaaminen oli mahdotonta.

Varovasti lähdin liikkeelle neljännen päivän iltana, kun vein Äidin syömään Kolmeen Kruunuun. Ruokakin maistui jo ihan hyvältä, eikä viinikään lasiin jäänyt. Kaamea yskä ja nuha pitivät minua silti otteessaan, mutta mitäs niistä. Tuosta lähtien siirryin tavanomaiseen päiväjärjestykseen, johon Äiti-päivät kuuluivat olennaisena osana.

Pariisista olin lähtenyt hyvän sään aikana. Lämpöä vielä riitti ja aurinkoa. Helsingissä puolestaan oli todella kylmä ja vettäkin vihmoi. Ihan niin kuin syksyllä kuuluukin. Ruska ei sen sijaan ollut vielä tavoittanut puita. Vajaan kahden viikon reissullani se kuitenkin koristi väreillään Arabianrannan, sillä varsinaiset syysmyrskyt eivät olleet vielä riistäneet lehtiä puista. Sain nauttia miesmuistiin (tai ainakin omaan muistiini) kauneimman ruskan vuosiin. En ole syksyn ystävä, mutta tuosta väriloistosta on sanottava, että se oli upea varsinkin, kun toisen viikkoni sain olla aurinkoisissa säissä.

Palattuani Pariisiin puut olivat tietysti yhtä vihreät kuin lähtiessäni. Meidän pihakoivummekin alkavat ruskettua vasta joskus lokakuun lopulla. Oikeata ruskaahan ei näillä leveysasteilla edes näe. Säät ovat kyllä varsin syksyiset, vaikka lämpötila kipuaakin vielä usein kahteen kymmeneen ja jopa sen yli.

Meille, joille kotoa lähteminen on aina työn ja tuskan takana, on ollut suorastaan ihmeellistä, että olemme lähes joka päivä käyneet jossain. Joutuneet siis avaamaan ulko-oven ja poistumaan kotoa. Erityisesti keittiöremontti on meitä työllistänyt. Aloitimme sen suunnittelun jo neljä kuukautta sitten (tai mielen päällä se oli ollut jo kuukausia ennen sitäkin), mutta vasta nyt olemme saaneet tilattua kaikki kalusteet IKEAsta. Rasti ei todellakaan ole ollut helppo, ja minua kiinnostaisi tietää, onko kaikki yhtä hankalaa Suomessa.

Ensimmäisellä kerralla kävimme IKEAssa joskus kesäkuussa tilaamassa kotiin suunnittelijan, joka mittasi keittiön ja kyseli, mitä haluamme. Saimme suunnittelijan ehdotuksen sähköpostitse nopeasti, ehkei mennyt viikkoakaan. Suunnitelma sisälsi kymmeniä sivuja, joita minä ryhdyin tulkitsemaan, sillä Puoliso ei sellaiseen vaan pysty. Jonkinlaisen mielikuvan onnistuin lopulta kokoamaan, mutta hinnan suhteen käsityskykyni ei riittänyt. Laitoimme suunnittelijalle listan muutamasta virheestä, joita hänen dokumenteissaan oli ja pyysimme arviota kokonaishinnasta. Kahden sähköpostin ja muutaman puhelun jälkeen emme olleet kuulleet suunnittelijasta mitään. Lähdimme sitten Suomeen.

Kuuden Suomen viikkoni jälkeen pyysin Puolisoa jälleen kerran ottamaan yhteyttä suunnittelutoimistoon. Puhelimessa hän sai vastaukseksi, että suunnittelija ottaa yhteyttä pikimmiten. Kun yhteydenottoa ei tullut, Puoliso soitti uudelleen. Suunnittelijamme oli lähtenyt neljän viikon vuosilomalleen, hänelle kerrottiin. Joku toinen suunnittelija lupasi ottaa hankkeemme käsittelyyn ja vastata kysymyksiimme. Saimme uudet paperit, johon oli kyllä korjattu virheet, mutta hinnat, joita ilmoiteltiin siellä ja täällä papereissa olivat aivan eri kuin aiemmin. Laitoimme perään kysymyksen kokonaishinnasta ja kerroimme oman käsityksemme siitä. Saimme vastauksen koko lailla nopeasti: ”En ymmärrä kysymystämme”.

Tämän jälkeen olemme käyneet neljästi IKEAssa (meidät muistetaan siellä erittäin hyvin!) ihmettelemässä papereidemme kanssa. Ihan hirveää odotusta ja säätöä. Toiseksi viimeisellä kerralla saimme lopulta melko tarkan arvion kalusteiden ja töiden hinnasta. Koska erityisesti työn hinta tuntui varsin korkealta, päätimme ottaa aikalisän. Pohdimme asiaa ja löysimme tekijöiksi (toivottavasti) riittävän ammattitaitoisia miehiä, joilta tilaamme työt ehkä puoleen hintaan IKEAn kumppaniyrityksen pyytämästä. En halua ketään riistää ja minusta tuntuu, että työhön nähden olemme luvanneet maksaa vähintään kohtuullisesti, sillä tekijät tuntuivat varsin tyytyväisiltä. Sitten tilasimme kalusteet.

Remontti alkaa 8.11. Siitä kaaoksesta kuulette varmasti lisää.