Skip to main content

Haluan kesäajan

Taas on se aika vuodesta, kun minun tekisi mieleni vetäytyä talviunille ja herätä seuraavan kerran joskus huhtikuun paikkeilla. Kylmyyden ehkä vielä kestäisin, mutta apea harmaus ja jo varhain iltapäivällä hiipivä pimeys riepovat mieltäni aivan kohtuuttomasti.

Kesä- ja talviaikaan tai kaksi kertaa vuodessa tapahtuvaan kellojen siirtelyyn en ole kovin suurella intohimolla koskaan suhtautunut, vaikka moiset kommervenkit ovat minua ihmetyttäneetkin. Huomasin silti olevani todella tyytyväinen, kun joskus vuosi sitten puhuttiin siitä, että kellojen siirtely lopetettaisiin jo tänä vuonna. Eipä vain tapahtunut, kun EU ei ole päässyt asiasta yksimielisyyteen. Asiasta ehdittiin jo pitää verkkoäänestyksiäkin: haluavatko ihmiset jatkuvan kesä- vai talviajan.

Minulle on tahtonut aina olla hiukan epäselvää, mihin suuntaan kelloja pitää kulloinkin kääntää. Olen ollut varsin tyytyväinen, kun ranteessani on aikarauta, joka synkronoi ajan suoraan puhelimestani. Kännykkähän päivittää itsensä automaattisesti vallitsevaan aikaan. Tänä syksynä kävi kuitenkin niin, että jouduin neuvomaan Äitiä kellon kanssa. Itse hän ei enää pysty viisareita kääntämään ja hän sattui olemaan kotona itsekseen. Seuraavana aamuna piti lähteä reissuun ja laittaa kello soimaan kahdeksaksi. Siinä meillä oli miettimistä, mikä aika laitetaan kelloon herätysajaksi, kun aamulla olisi talviaika. Arvoimme asiaa todella pitkään, vaikka kumpikin muisti, että viisareita siirretään aina aurinko kohti.

Kun seurasin tuon kesä- ja talviaikaäänestyksen tulosta, jäin itsekin todella miettimään, mikä aika minusta olisi paras. En ollut ikinä tullut ajatelleeksi valon määrän maksimoimista suhteessa omaan elämääni. Nythän se kuitenkin on tullut ajankohtaiseksi, sillä oletettavaa on, että siirtely jää muutamassa vuodessa historiaan.

Omalta kohdaltani tiesin heti, että valoa tarvitaan erityisesi iltoihin. Talvella pimeä tulee kauhean aikaisin ja aamuisin minä vielä nukun. Suoraan sanoen tein niin vielä töissä ollessanikin. En ole koskaan aikuisena ollut erityisen aamuvirkku. Minun olisi pitänyt tietysti jo siitä ymmärtää, että koska talvella tulee pimeää jo kolmen jälkeen, on talviaika se, mitä minä en missään nimessä toivo vallitsevaksi. Enhän minä niin tietenkään tehnyt. Erittäin monimutkaisten laskutoimitusten ja muutaman kyselyn perusteella päädyin lopulta siihen tulokseen, että minun kannaltani kesäaika on ainoa vaihtoehto.

Keittiöremontti alkaa ensi viikolla. Joudun onneksi ehkä keskittymään johonkin muuhun kuin talviuniin ja kaamokseen, joten tulta päin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *