Skip to main content

Keittiökatastrofi

Suomesta kotiin tultuamme tarkastimme tietysti ensimmäisenä keittiön tilanteen. Vaikka osa töistä oli edelleen tekemättä, oli esimerkiksi työtaso tullut ja asennettu paikoilleen. Parista ovesta puuttui vedin ja muun muassa astiapesukoneen fasadi oli asentamatta paikoilleen.

Seuraavana aamuna aloimme odotella Reiskaa, jonka piti tuleman sovitusti yhdentoista pintaan. Eipä häntä näkynyt ei kuulunut, minkä jo etukäteen oikeastaan tiesimme. Kello taisi olla lähempänä neljää, kun hän vihdoin saapui. Hommiin hän alkoi heti, ja valmista tuli muutamassa tunnissa.

Seuraavana aamuna ryhdyimme sitten pyörittämään astiakonetta, eikä mennyt kuin tovi, niin sähköt menivät osasta asuntoa poikki. Tiesimme heti, mistä syystä. Pesukoneiden poistoputken alla on pistorasia(!), johon astiakone oli mitä ilmeisemmin liitetty. Poistoputken suusta pääsi käsityksemme mukaan valumaan vettä pistorasiaan, ja se aiheutti oikosulun. Soitto Reiskalle, joka lupasi tulla heti seuraavana päivänä ”aamusta”.

Kun sitten soittelimme perään, kun häntä ei kuulunut, hän kertoi milloin lähtevänsä, milloin olevansa matkalla. Ruuhkia oli kuulemma valtavasti ja kolariinkin hän oli joutunut. Kolarista saimme todisteeksi valokuvan. Lopulta tulo siirtyi seuraavaan aamuun, mistä puoleksi itku kurkussa valitin. Emmehän taaskaan saaneet tiskejä pestyä varsinkin, kun Puoliso halusi välttämättä katkaista kylmän veden tulon koko taloudesta. En viitsi vaivata vessakäynneillämme sen paremmin kuin tiskaamisellammekaan lukijoita. Totean vain, että hermojani koeteltiin oikein olan takaa.

Osin veden katkaisulle oli kyllä päteväkin syy. Olimme nimittäin huomanneet, että keittiön lattian alta tihkui vettä. Ajatuksissani se oli jälleen uusi katastrofi, sillä olin aivan varma, että koko keittiö oli purettava ja aloitettava suuri mittainen kuivaustyö.

Sitten taas seuraava päivä meni odotellessa auton korjaamista. Sen piti tulla valmiiksi puolen päivän maissa, mutta ei kai sitten tullutkaan. Puheluissa Reiska kuitenkin vakuutteli aina kolmeen asti olevansa tulossa ihan minä hetkenä hyvänsä. Ei tullut sinäkään päivänä. Koska auto ei ilmeisesti ollut tullutkaan kuntoon odottelimme seuraavana päivänä enon autoa apuun. Taas soittelimme miljoona kertaa, mutta ei se enon auto vaan tullut. Lupasin jopa hakea hänet taksilla, mutta ei auttanut sekään. Selitysten kera hän jätti tulematta, kuten myös seuraavana päivänä.

Usko tulemiseen oli toki jo hiipunut aikaa päivää sitten. Toisaalta kaverin työkalut olivat meillä, joten tiesimme hänen jonain päivänä saapuvan. Toisaalta myös se, että hän aina vastasi puheluihimme ja tekstareihimme, vakuutti sen puolesta, ettei Reiska sentään ollut ihan filunkiukko. Kun sitten tuli viidennen päivän aamu, sanoin Puolisolle, etten enää usko Reiskan saapuvan. Olin niin ravoissani, että halusin soittaa hänelle ja sanoa heittäväni yksittäin hänen jokaisen työkalunsa pitkin Pariisin katuja. Puoliso kielsi. En soittanut. Ja ihme tapahtui, Reiska tuli.

Poistoveden putkea tilkittiin paremmin ja pistoke siirrettiin toiseen pistorasiaan. Maksoimme ja kiittelimme, Reiska pahoitteli kovasti viivästyksiä, mutta enää emme välittäneet. Keittiö olisi maalausta vaille valmis. Tiskikone pistettiin laulamaan samantien. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että keittiössä askeltaessamme, vettä näytti tirisevän hiukan lattialaattojen välistä. Reiska ei ollut ehtinyt meiltä kauas, kun hälytimme hänet takaisin. Hän vannoi ja vakuutti, että vettä ei voinut vuotaa enää mistään. Silti hän avasi kaapit ja laatikot ja tutki sentti sentiltä niin sisääntulo- kuin poistovesiletkut. Sen jälkeen käytettiin vielä sekä pesu- että tiskikone kerran läpi hänen vahtiessaan silmä kovana veden kulkua. Tähänkin kului aikaa kolmisen tuntia. Tuloksena oli vesiperä, mikään ei vuotanut.

Meidän oli lopulta uskottava, että vettä oli päässyt lattialevyjen alle. Meidän onneksemme se ei ollut kuitenkaan valunut alakerran naapurustoon, sillä vanha muovimatto jäi uuden lattian alle ja toimi näin hyvänä eristeenä.

Nyt olemme kuivatelleet lattiaa viikon verran ja jatkamme sitä edelleen. Vettä ei ole noussut enää moneen päivään, joten uskomme olevamme voiton puolella. Projekti on ollut niin raskas ja kuluttava, että toivon parin päivän päästä alkavan Barcelonan reissun keventävän oloa sen verran, että uskallamme paluun jälkeen ajatella keittiön tarvitsemaa loppusilausta eli maalausta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *