Skip to main content
joulupöytä

Keittiöremontin jälkeinen elämä

Lähdimme Puolison kanssa Barcelonaan puhaltamaan pois olkapäille tarttuneen keittiöremontin viimeiset rippeet. Tarvitsimme molemmat tuota matkaa. Tosin minulla oli toinenkin syy. Olin kesällä luvannut entiselle Luokkakaverille, että tulemme syksyllä, kun emme päässeet kesällä hänen hääjuhlaansa.

Barcelona on molemmille entuudestaan tuttu. Minä olen käynyt kerran, Puoliso kaksi. Olimme valinneet hotelliksemme hyvä tasoisen Caledonian, joka oli kohtuullisen lähellä Ramblaa, normi-ihmisille kävelymatkan päässä. Me toki käytimme taksia. Puolustukseksi pitää sanoa, että myös kävelimme tavattoman paljon tavanomaiseen askellukseemme nähden.

Viikko kului juohevasti. Kaiken aikaa olimme liikkeellä ahkerasti. Matka ajoi monilta osin asiansa. Kaikkein parasta oli Luokkakaverin tapaaminen, mutta kyllä myös monet taide-elämykset sykähdyttivät mieltä niin, että maalliset murheet unohtuivat ainakin toviksi. Viikko vierähti nopeasti, emmekä kotiin tultua oikeastaan edes palanneet arkeen, sillä joulu oli jo ovella. Tämän joulun erikoisuus oli, että saimme viettää sen kahden.

Keittiö ei vaan jättänyt meitä rauhaan, ja lopulta päätimme tilata ihka oikean putkimiehen katsastamaan edellisen Reiskan tekemisiä. Toki niistä ammattilaisen mielestä löytyi valitettavaa vaikka romaaniksi asti. Hän kuitenkin päätyi siihen, että putkemme olivat tukossa. Niitä availtiin parinakin päivänä, kun samalla sovimme, että aiemmat putkiliitokset puretaan ja laitetaan kunnolliset, uudet liitokset. Samalla purettiin vaarallisessa paikassa ollut sähköpistorasia, joten oikosulut ovat taakse jäänyttä elämää. Sen kuitenkin päätimme, että astia- ja pyykkikonetta emme käytä yhtä aikaa.

Kun putkihommat saatiin kuntoon, totesimme, että on tullut aika maalauttaa keittiö. Päätimme samantien aloittaa ammattilaisesta, jottei sitten tarvittaisi virheiden paikkaajia jälkikäteen. Jälki olikin hyvää, tosin värisävy ei ihan vastannut tilaamaamme. Halusimme hennon keltaisen mutta lämpimän pinnan. Lopputulos on ennemminkin vihertävä. Tässä kaaoksessa se on pieni asia. Olkoon sellainen. Keittiö on nyt ihan viimeisiä silauksia vaille valmis ja olemme molemmat tyytyväisiä.

Kun alkuun päästiin, päätin, että ovien kahvat pitää vaihtaa. Kaikki eivät toimi oikein kunnolla ja toisaalta niistä on ruuvejakin ajan saatossa tipahdellut. Sitä paitsi mustat eivät minusta ole kovin kauniit. Ei niitä kahvoja voi pelkästään vaihtaa, sillä oviin jää kauheat jäljet vanhoista. Niinpä sitten tilasimme myös ovien maalauksen. Kylpyhuoneen ja wc:n maalauksesta olemme myös jo päättäneet, vaikkemme niitä ole vielä tilanneet. Katsotaan päättyvätkö remontin siihenkään, sillä minua polttelee lattian uusiminen. Ehkä me silti vedämme välillä henkeä ja palaamme remonttiasioihin tuonnempana, kunhan talvimasennuksin on taitettu.

Tällä hetkellä on hiukan ambivalentti olo. Toisaalta pää pyörii näissä konkreettisissa remonttikuvioissa, mutta taas toisaalta myös lähestyvässä Amerikan matkassa. Puolison suurena haaveena ovat jo vuosia olleet New York ja Las Vegas. Nyt käymme San Franciscon ohella ne molemmat. Matkaoppaat on luettu hiirenkorville, ja olen päässäni suunnitellut melkein kävelyreittien tarkkuudella, mitä New Yorkissa näemme. Onneksi tällaiset suunnitelmat on tarkoitettu heitettäviksi romukoppaan, kunhan perille pääsemme. Toivottavasti samaan Kankkulan kaivoon eivät päädy kaikki rahamme, kun aikanaan Las Vegasista poistumme.