Skip to main content

Firenze vei sydämeni

Heti Raskaan Suomen käynnin jälkeen odotti uusi matka. Pääsin vihdoin kauan haaveilemaani Firenzeen. Puoliso oli siellä kerran käynyt muutama vuosikymmen sitten, mutta minulle kerta oli ihka ensimmäinen.

Hotellin olimme valinneet sijainnin perusteella, mutta olimme myös nostaneet valittavan hotellin tähtiluokitusta yhdellä, jotta viihtyvyyskin olisi varma. Palazzo Bencin sijainti oli todellakin loistava. Firenzen vanha keskusta ei sinällään ole suuren suuri, joten kävelymatkan päässä lienevät monet muutkin, mutta meille hotelli osui aivan nappiin.

Molemmat olimme etukäteen käyneet hiukan läpi, mitä haluamme nähdä, ja se oikeastaan olikin hyvä, sillä nähtävää riittää. Kiersimme seitsemän päivän aikana niin museoina toimivia palatseja kuin kirkkojakin useita (ainakin Galleria dell’Accademia,  Santa Maria NovellaSanta Maria del Fiore/Il Duomo, Basilica di Santa Croce , Cappelle Medicee, Museo di San Marco, Palazzo Pitti, Uffizi, Basilica di San Lorenzo). Emmekä silti ehtineet käydä kaikissa niissä kohteissa, joista mielessämme olimme uneksuneet. Ei meitä suuriksi kävelijöiksi voi noin ylipäätään kutsua, mutta vakuutan, että ylitimme itsemme useana päivänä. Päivät olivat aurinkoisia ja kuumia. Niihin kirkot ja palatsit toivat mukavan viileyden. Silti väsyimme niin, että poikkeuksetta ryhdyimme yöpuulle jo ennen puolta yötä. Selkää särki ja jalat tuntuivat puupökkelöiltä, mutta kaikki oli vaivan arvoista.

Näimme suurta renessanssitaidetta Giottosta Boticelliin , Michelangelosta Vasariin . Silmät olisivat voineet jäädä yksittäisiin teoksiin tunneiksi, mutta rajattu aika pakotti eteenpäin. En ole koskaan nähnyt yhdellä kertaa mitään näin ihanaa. Olin aivan myyty. Kuvat pyörivät edelleen silmissäni. Ottamani valokuvatkin olen jo katsonut useita kertoja läpi. En tiedä, milloin toivun tai haluanko edes toipua.

Aivan hotellimme kupeessa toimivan Basilica di San Lorenzon yhteydessä toimi kirjasto. Se teki minuun aivan erityisen vaikutuksen. Valtava lukusali, jossa penkkirivit seuraavat toisiaan kuin kirkossa oli minulle sykähdyttävä elämys. Vaikka kaikkialla muuallakin historia puhutteli syvästi, tunsin täällä sen kaikkein konkreettisimmin. Kullakin penkkirivillä oli opiskeltu tiettyä ainetta, toisilla eläin-, toisilla lääketiedettä, kolmansilla latinaa tai maantiedettä. Pystyin aistimaan penkeille nuoria miehiä(!) syventyneinä opuksiinsa, joista näimme esimerkkejä seuraavissa huoneissa. Olin ja elin voimakkaasti yhden aikakauden sisällä.

Vaikka sisätilanähtävää olikin valtavasti, ehdimme kierrellä myös kaupungilla. Hotellimme vieressä oli iso nahkatavaroiden torikatu. Oli laukkua, takkia, huivia, pussukkaa ja nyssykkää. Matkamuistoksi tarttui komea narrin teatterinaamio. Sain minä kauniisti viimeistellyn nahkalaukunkin ostettua vaivaisella 30 euron hinnalla. Tinkiminen kuului asiaan.

Torikadun vierestä löytyi suuri halli, Mercato Centrale. Ensimmäiseksi tietysti riensimme syömään, kun löysimme paikan, jossa pasta valmistettiin itse. Suosiosta päättelimme ruoan olevan hyvää. Valitsimme ateriaksemme tryffeliravioleja, jotka todella veivät kielen mennessään. Muitakin ruokapaikkoja oli. Erityisesti hallin toinen kerros näytti olevan varattu ravintoloille ja muille pikku putkille, joissa ruokaa ja juomaa riitti sadoille siellä vaelteleville turisteille. Poistumme kerroksesta pikaisesti.

Kalaa en muista hallissa nähneeni, näin kun jälkikäteen sitä mietin. Lihaa ja erityisesti sisäelimiä oli kuitenkin enemmän kuin kotona Pariisissa. Moniakaan en edes tunnistanut. Kivesten lisäksi tarjolla oli lehmän mahoista useampiakin. Tuttavien tunnistuksen perusteella muun muassa pötsiä ja satakertaa. Sian sorkkiin olen tottunut, mutta Firenzessä tarjolla oli esimerkiksi vasikan sorkkia. Eläimien kaikki osat näyttivät tulevan hyväksi käytetyiksi. Mukaankin olisimme ostaneet yhtä jos toista, jos eivät tullisäännökset olisi rajoittaneet käsimatkatavaroissa kuskaamista.

Palazzo Pittiin kävellessämme kuljimme Ponte Vecchion  yli. Olimme sitä jo ihailleet useamman kerran läheltä ja kaukaa, onhan se yksi Firenzen keskeisitä nähtävyyksistä. 1300-luvulla rakennetun sillan alkuperäiset kauppiaat olivat teurastajia, nahkureita ja seppiä, jotka kuitenkin häädettiin aivan 1500-luvun lopulla sillalta pois kuvottavan hajun ja aiheutuneen melun vuoksi. Nyt sillalla on koru- ja kelloliikkeitä, joiden sisään ei ainakaan meidän budjetillamme edes uskaltaudu. Meteli on päätä huimaava edelleen.

Paljon riitti nähtävää, emmekä tosiaan kaikkeen haluamaamme edes ehtineet. Se taannee sen, että käyntini ei jäänyt viimeiseksi.