Skip to main content

Formula-unelmastani tuli totta!

Olen seurannut formula ykkösiä ihan Keke Rosbergin ajoista lähtien. En alkuvuosinani aina niin intensiivisesti, mutta seurannut kuitenkin. Ihan niin kaukaa ei sentään matka formuloihin ole haaveenani ollut. Sekin on silti ollut päässäni jo vuosia. Tänä vuonna kipinä kasvoi niin suureksi, että ryhdyin oikein katsomaan mahdollisuuksia johonkin Euroopan kisaan.

Kun heräsin ajatukseen, alkoi kausi olla jo niin pitkällä, ettei lippuja noin vain hankittukaan. Vielä, kun puhuin asiasta Puolisolle, joka pitkin hampain olisi suostunut matkaan lähtemään, jäljellä olevat liput edes kohtuullisille paikoille alkoivat olla niissä hinnoissa, että hän kieltäytyi ehdottomasti. Käänsinkin mielessäni katseeni jo kauteen 2018.

Olen mukana Facebookin muutamassa kierrätysryhmässä. En niitä ihan kauhean aktiivisesti seuraa, ehkä vain vähän toisella silmällä. Suomessa ollessani huomasin yhtäkkiä, että Arabianranta kierrättää -ryhmään oli tullut ilmoitus kahdesta lipusta muutaman viikon päässä olevaan Budapestin osakilpailuun. Olin kuolla onnesta. Pistin heti kiinnostus-ilmoituksen liikkeelle, ja vielä saman illan aikana sovimme myyjän kanssa kaupoista. Kysymys oli tuoreesta äidistä, joka oli ostanut miehelleen jo vuotta aiemmin 40-vuotislahjaksi liput kisaan. Lapsen tulosta ei ollut tuolloin ollut vielä tietoakaan, mutta nyt eivät enää raaskineet jättää kolmikuukautistaan toisten hoivaan.

Sitten vain lentolippujen ostoon ja hotellin varaukseen. Eihän se ihan halpaa touhua ollut, mutta laskin sen sen arvoiseksi, vaikkei Puoliso voinutkaan matkaan lähteä. Kyselin paria tuttua mukaani, mutta eri näköisistä syistä nämä eivät voineet yllätykselliselle reissulle lähteä, vaikka lupasin liput ja hotellin matkaseurani lisäksi kaupan päälle. Sen sijaan Puoliso yllätti minut ottamalla yhteyttä omaan hyvään, Budapestissa asuvaan unkarilais-syyrialaiseen ystävään, jonka toki minäkin tunsin, kysyäkseen josko tämä olisi innostunut. Kaveri käski minun peruuttaa välittömästi hotellini ja kutsui minut luokseen asumaan.

Asunto oli aivan Tonavan rannassa, melkein joen päällä. Näkymä parvekkeelta oli hulppean laaja pitkin Budan ja Pestin rantoja ja pitkälle ylikin. Parempaa ei olisi voinut toivoa, eikä minun varallisuudellani edes hotellista hankkia. Olo oli kuin kuningattarella, kun vastaanotto lentokentällä tuntui jo ylellisyydeltä. Vielä samana iltana pääsin keskustaan, joen rannalle syömään ja nauttimaan Budapestin lähes helteisestä illasta. Puhumattakaan ruokajuomaksi nautitusta Tokaji-viinistä.

Olin päättänyt, etten mene kisa-alueelle vielä perjantaina seuraamaan harjoituksia. Lähdin itsekseni kaupungille. Heti ovesta ulos (ei joen puolelle!) tullessani silmäni lävähtivät apposen auki, kun edessäni seisoi Ibis Styles -hotelli. Juuri se, johon olin itselleni huoneen varannut. Tuli hiukan epätodellinen olo näin hauskasta yhteensattumasta.

Päivän kiertelin kaupungilla, illalla isäntäni vei minut henkilökohtaiselle kiertoajelulle. Lauantai olikin sitten pyhitetty formuloille. En ole kauhean kiinnostunut tapahtuman oheistoiminnoista, joten matkaan lähdimme vasta aika-ajoja varten. Menimme omalla autolla, ja kuski tunsi Hungaroringin seudut hyvin. Onnistuimme pysäköimään auton ihan lähelle omaa sisäänkäyntiämme niin, ettemme joutuneet taapertamaan lähes 40-asteisessa helteessä kuin muutaman sata metriä.

Aika-ajo oli hieno kokemus, mutta kyllä vielä voimakkaamman sydämen sykkeen sai aikaiseksi seuraavan päivän kisan lähtö. Tai ei edes oikeastaan lähtö, vaan se kaikki ennen varsinaista lähtöä tapahtuva hyörinä, jota olen niin monta kertaa ihaillut televisiosta. Autojen ympärillä käy kauhea kuhina, kun avustava henkilökunta järjestää kuskia ja autoa mahdollisimman timmiin kuntoon. Juuri sen olin halunnut nähdä ja erityisesti tuntea. Ja nyt elin siinä mukana valtavassa yleisömassassa.

Itse kisa olikin sitten aika tylsä. Ei suuria tapahtumia, ei suuria ohituksia. Mieleenpainuvinta lienee ollut se, ettei Kimi Räikkönen selvästikään saanut ohittaa paremmasta vauhdistaan huolimatta tallikaveriaan ja sarjaa johtavaa Sebastian Vetteliä ja se, että Valtteri Bottas päästi ensin Lewis Hamiltonin ohitseen ja myöhemmin viimeisessä mutkassa, johon meillä oli suora sihti, Hamilton päästi Bottaksen edelleen palkintokorokkeelle.

Pois pääsy kisapaikalta olikin sitten vaikea rasti. Ruuhkat olivat mielettömät, ja seisoimme jonossa välillä paikallaan yrittäessämme päästä uloskäynnille. Se oli tuskaista touhua, sillä lämpötila oli kohonnut vielä lauantaista. Selvisimme elävinä, mitä ainakin minun kohdallani voi jo pitää melkoisena ihmeenä.

Kotiin Pariisiin lähdin vasta maanantaina, joten vielä pääsin kierrätettäväksi ympäri Budapestia sekä hyvälle gulassikeitolle ennen paluuta. Tietysti jälleen kentälle kuljetettuna. Kotona odotti Puoliso sekä vasta maalattu ja uudelleen järjestetty keittiö. Kuningatarolo säilyi kotiin asti!