Skip to main content

Joulu meni jo

Joulu. Vieläkö joku muistaa, että sellainen juuri vietettiin? Minulle se kyllä jäi mieleen ihan harvinaisen hyvin, sillä sen verran tapahtumarikasta elämä juhlapyhien aikaan oli.

Äiti, Tytär ja Mummin Muru tulivat jouluaaton aattona. Äiti käyttää matkoilla ollessaan pyörätuoliavustusta, joka on toiminut niin Norwegianilla kuin Finnairillakin aivan esimerkillisesti. Niin tälläkin kertaa. Puoliummikot ottivat keskenään kentältä taksin ja näyttivät osoitetta puhelimen ruudulta. Me olimme alhaalla kotiportilla vastassa matkalaisia.

Äiti oli matkasta sen verran väsynyt, että jäi lounaan jälkeen kotiin Puolison kanssa, kun minä puolestani lähdin lasten kanssa katsomaan Lafayetten joulua. Erityisesti tänä vuonna se on ollut näkemisen arvoinen. Ruuhka oli tietysti valtava, ja vaikka kuinka olimme pukeutuneet kevyehkösti, tavaratalossa tuli todella hiki. Jaksoimme kuitenkin raahautua kerroksiin, joista minun ilokseni löysimme shampanjan maistelupisteen. Piper-Heidsieck maistuikin sen verran hyvältä, että sitä tarttui pullo mukaankin.

Kaunis kuusemme oli jätetty koristelematta Murun tuloon asti. Nyt se sai ylleen ihanat uudet pallot ja koristenauhat. Oikeita kynttilöitä meillä ei sentään polteta, joten tyydyimme led-valosarjaan. Aattona kävimme lasten kanssa hakemassa torilta tuoreet merenantimet. Pöytä oli katettu parhain posliinein (hankimme jokin aika sitten eräästä antiikkiliikkeestä täyden astiaston). Viinilasit aiemmin rikkoutuneiden tilalle ostimme sentään Monoprix’stä. Olivat aivan kelvolliset.

Aaton ateria oli mahtava. Äiti, Tytär ja Puoliso söivät ostereita onnessaan. Minä en niitä maistanut, vaikka olivat kuulemma erinomaisia. Olin iloinen Tyttären puolesta, ettei hän ollut ennakkoluuloinen. Graavisiikaa ja -lohta oli Äiti tuonut Suomesta. Ne taas ovat Murun herkkua. Minä nautiskelin tuoreista katkaravuista ja erilaisista patee-alkupaloista. Pääruokana oli saksanhirveä ja uunissa haudutettuja vihanneksia.

Vaikka olimme istuneet ruoan ääressä tunteja ja koittaneet syödä maltillisesti, vatsat täyttyivät niin, ettemme aattoiltana päässeet herkkujuustojen ja jouluhalon ääreen lainkaan. Lahjat sentään jaksettiin jakaa ja avata. Niitä oli valtavasti. Muru toki sai eniten, mutta olin minäkin ollut ilmeisen kiltti. Äidin antama nahkatakki roikkui jo vaatekomerossa, mutta paketeista sain vielä kaksi niin kaunista sormusta, että liikutun edelleen niitä ajatellessani. Tytär oli jopa kaiverruttanut lahjaani mieltä lämmittävän kiitoksen.

No aattoilta meni siis hyvin. Paremmin kuin olisin koskaan osannut kuvitella. Ei riitoja, ei huutoa, vain sulaa sopua. Joulupäiväkin meni vielä ruokia sulatellessa, mutta sitten iski tauti. Äiti oli huonovointinen, eikä jaksanut lähteä mihinkään. Alkuillasta alkoi oksentelu. Yöllä sairastui Puoliso. Juoksentelin huoneiden väliä tyhjentelemässä pesuvateja ja vaihtamassa pyyhkeitä. Lääkärikin kutsuttiin (lääkärin kotona käynti maksoi 55 euroa!). Eikä muuta kuin liikkeelle hakemaan auki olevaa apteekkia. Apteekkeja kyllä riittää, mutta pyhinä kaikki eivät ole auki, eivätkä varsinkaan yönselkään.

Lääkäri oli sitä mieltä, että syynä eivät olisi olleet osterit. Varmistin kuitenkin jo Suomeen lähteneeltä Tyttäreltä hänen vointinsa, ja kun siellä tilanne oli sama kuin meillä, oli selvää, että juuri osterit olivat syyllisiä. Ilmeisesti ei ole kovin tavatonta niistä sairastua, mutta ei se voi kauhean yleistäkään olla. Ostereiden kulutus Ranskassa on aivan käsittämättömän suurta. Puoliso ei ole myöskään koskaan aiemmin saanut niistä mitään oireita.

Äidin loppuvierailu kuluikin sitten enemmän tai vähemmän sängyn pohjalla. Yhtenä päivänä pääsimme sentään piipahtamaan Lafayettessa, mutta sekin käynti jäi hyvin lyhyeksi. Ruokaa olisi riittänyt vaikka pataljoonalle, mutta minä olin ainoa, jolle se maistui. Niin jäivät lohet ja siiat syömättä, niin kuin juustot ja jouluhalkokin. Ei päästy kauppakierroksille, eikä näyttelyihin.

Lähtöpäiväksi Äiti parahiksi tokeni. Saattokeikkakin meni hyvin, ja pyörätuoli haki Äidin ajallaan. Lähtiäisiksi totesimme kaiken sujuneen niin onnistuneesti, että käynti on mahdollista uusia myöhemmin paremmalla onnella. Ja ilman ostereita.

Kyllä Lafayette sentään on Tavaratalo!

(EDIT: Löytyi tällainen 15.12. kirjoitettu pätkä luonnosten seasta. Jaanpa sen nyt :).

Jouluostosten aika tuli eteen nopeasti, kun lähdemme käväisemään Puolison Siskon perheen luo Lyoniin. Mikä voisikaan olla parempi paikka ostosten tekoon kuin ihana Lafayette-tavaratalo! Ruuhka on tietysti melkoinen, mutta kyllä tuo ostosparatiisi (-helvetti?) tarjoaa niin silmän kuin ruumiinkin ruoka yltäkylläisesti.

Kun astuu Lafayetten päärakennuksen aulaan ja siirtyy sen keskellä kupolin alle, ei voi muuta kuin huokailla. Niin upea on tavaraton katto lasimaalauksineen. Sen lisäksi keskustaa ympäröi usean kerroksen verran silmää hivelen kauniit parvekkeet upeine metallisine kaiteineen. Aula onkin aina ihan erityisen ruuhkainen, sillä turistivirrat tulevat kuvaamaan tätä upeaa näkymää. Onneksi on myös japanilasia turisteja, jotka yrittävät ostaa tavaratalon tyhjäksi mitä kalleimmista merkkituotteista. Talouden pyörät saavat vähän vauhtia.

Joululahjaostoksia ei voi tietenkään aloittaa muuta kuin ensin ostamalla itselleen jotakin. Menimme valtavalle kenkäosastolle, joka sekin näytti koostuvan shop-in-shop -merkkiliikkeistä. En suoranaisesti ollut ajatellut ostaa kenkiä, kun tilasin vastikään itselleni perus-Dr. Martensit. Vaan minkäs teet, jos silmiin pistää jotakin kauhean haluttavaa! Sellaiset olivat tällä kertaa Guessin yksinkertaiset, mutta minun silmiini tyylikkäät bootsit. Ne lähtivät mukaan. Pitkää olen ajatellut hankkia kunnon aamutossut, joten nekin sain samantien.

Koska Lafayette on usean rakennuksen laaja kompleksi, jouduimme seuraavaksi vaihtamaan taloa, sillä halusimme kodintavaraosastolle. Sinne siirtyäksemme piti ylittää katu, jonka varrella on meille tuttu kahvila. Päätimmekin tehtyjen hyvien ostosten kunniaksi käydä juomassa lasilliset. Se virittää aina oikeaan tunnelmaan, jos sellaista ei vielä ollut. Miten ihanaa onkaan istua joulukuun puolessa välissä terassilla lämpölamppujen alla ja katsella kaiken aikaa jatkuvaa ihmisvirtaa. Pitäydyimme vain yksissä lasillisissa, sillä muutoin ostovimma saattaisi yllättää.

Tavarataloon takaisin siirryttyämme löysimme nopeasti etsimämme lahjat, jotka kaiken lisäksi olivat varsin sopuhintaisia. Kodintuotteista oli suurimmassa osassa 30 prosentin alennus. Se lämmitti lahjanantajan mieltä.

Olimme saaneet pyörittyä tavaratalokompleksissa useita tunteja, vaikka mitään ihmeellisiä ostoksia emme tehneetkään. Jalatkin alkoivat lyödä setsuuria, joten päätimme palata kahvilaamme. Sama tarjoilija kuin aiemmallakin kerralla muisti meidät hyvin. Tilasimme Sancerre-viiniä, jonka olimme hyväksi havainneet. Tarjoilijakin yltyi kehumaan sitä ja tuli oikein pullon kanssa sitä laseihin kaatamaan. Sanoi vielä laittavansa hiukan ylimääräistäkin, kun niin osasimme arvostaa hänen suosittelemaansa viiniä. Jouduimme ottamaan toisetkin lasilliset.

Arvoimme siinä istuskellessamme, mihin menisimme syömään. Kotona ei ollut ruokaa, kun meillä oli lähtö Lyoniin. Meitä lähellä on erinomainen kiinalainen, josta jo pääsimmekin yhteisymmärrykseen, kunnes yhtäkkiä päätimmekin ajella taksilla suoraan kotiin ja tilata ruoan sinne. Vaikka taksilla matkustaminen on Pariisissa selvästi edullisempaa kuin Helsingissä, arvasimme, ettei matkasta tulisi ihan halvin, sillä ruuhka oli todella melkoinen. Parin viinilasin jälkeen se ei kuitenkaan haitannut.

Matkalla pysähdyimme vielä ostamaan minulle sähkötupakkaani nikotiininestettä, jota yleensä tilaan netin kautta. Nyt vain oli käynyt niin, että kaksi lähetystä ei ollut tullut perille. Nesteeni kiertänevät siellä täällä ympäri Pariisin postilaitoksen. Tämä lienee tuttua nyky-Suomessakin.

Ruokapalveluna käytämme yleensä Deliveroota. Sen toiminta on Pariisissa joustavampaa kuin Foodoran , jonka kuljetusmaksukin on kalliimpi. Se ei tosin ole ainoa syy Deliveroon suosimiseen. Minulla on nimittäin Suomessakin Foodora-tili, minkä vuoksi järjestelmä ei oikein tahdo tunnistaa minua ja asemapaikkaani aina oikein.

Saimme ruoan nopeasti kulmakunnan intialaisesta, ja mikä parasta, saimme palan painikkeeksi myös pari olutta. Vatsat täysinäisinä ja muutoinkin tyytyväisinä pidimme Jouluostospäiväämme erittäin onnistuneena.