Skip to main content

Turistina Lontoossa

On mukava asua Keski-Euroopassa. Täältä on niin helppoa lähteä sinne ja tänne. Piipahdimme Puolison kanssa Lontoossa neljäksi päiväksi. Vaikka pääasiallinen tarkoituksemme olikin Jasper Johnsin näyttely, ajattelimme, että ehdimme kyllä tehdä muutakin, vaikkei ajatuksissa mitään erityistä ollutkaan.

Yövyimme Hyde Parkin kupeessa pienessä viihtyisässä hotellissa. Metroasema oli parin korttelin päässä ja bussipysäkki vielä lähempänä. Matka Oxford Streetille olisi toki reippaammilta taittunut vaikka jalan, mutta sadettakin riitti siinä määrin, että kulkuneuvot tuntuivat miellyttävämmiltä vaihtoehdoilta.

Lontoo on kyllä valtava kaupunki. Vaikka olen siellä pari kertaa aiemminkin ollut, laajuus hahmottui minulle nyt vasta oikeastaan ensimmäistä kertaa. Emme suunnitelleet suuria, vaan ajattelimme käydä hiukan kaupoissa. Niitähän riitti. Heti kohta Oxford Circusin metroasemalta ulos tullessamme Puolison silmiin pisti hänen lempiliikkeensä Uniqlo. Siellä jouduimme vierailemaan vielä toistamiseen, kun ostokset jäivät ensi kerralla lopulta hiukan vajaiksi. Minä puolestani riemastuin, kun näin Dr. Martensin liikkeen. Löysimme sieltä tietysti molemmat samat talvikengät. Kumpikin olisi halunnut kengät mustina, mutta samanlaisia ei voinut ottaa. Päätin tyytyä ruskeisiin. Kokeiluiden jälkeen kävi kuitenkin niin onnellisesti, ettei malli sopinut Puolisolle lainkaan. Niinpä minä sain omani mustana. Puoliso löysi mieleisensä talvikengät sitten toisaalta.

Narrasin hiukan, kun sanoin, ettei matkallamme ollut muuta päämäärää kuin Jasper Johnsin näyttely. Oli meillä. Olimme jo etukäteen tutkineet, missä sijaitsee Hercule Poirotin residenssi, ja sinne teimme pyhiinvaellusmatkan. Otimme alle Überin ja matkasimme talon eteen. Siinä me sitten sitä ihailimme ja otimme valokuvia. Kumpikaan meistä ei huomannut itse asettua talon eteen kuvattavaksi, mitä sitten kotona harmittelimme.

Koska emme olleet tulleet tutustumaan nähtävyyksiin, teimme tavaratalokierroksia. Aloitimme Harrodsista. Silmänruokaa kyllä riittää aina egyptiläisestä portaikosta upeisiin muotiluomuksiin. Joulukin oli jo ehtinyt paikalle. Kyselimme kerran, pari joidenkin tuotteiden hintoja, mutta ne olivat niin tähtitieteellisiä, että lopetimme kysymykset heti alkuunsa. Asiakkaista näytti olevan paremminkin pulaa, turisteja sentään jonkin verran.

Selfridges on oikeastaan paremmin tuttu viime vuosien tv-sarjasta. Siksi halusin erityisesti nähdä, muistuttaisiko liike enää millään tavoin televisiosta näkemääni. En voi sanoa olevani pettynyt, sillä pyöröovet sentään olivat paikallaan. Näyttävyydessä tavaratalo jää ilman muuta jälkeen Harrodsista. Ruokaosastot olivat näissä kuin yö ja päivä. Samoin tavaratalojen ravintolat ja kahvilat. Harrodsissa kaikki oli aivan viimeisen päälle, mutta jotenkin tuntui, että Selfridgesissä oltiin vähän sinne päin. Henkilökuntaa oli molemmissa kuitenkin niin, että olivat jalkoihin jäädä. Stockmann voisi ottaa oppia. Lontoon vanhin tavaratalo Liberty jäi sitten lopulta käymättä. Sitä ihailimme vain ulkokautta

Kun lähtöpäivänä oli vielä aikaa, päätimme toisestakin pyhiinvaelluksesta. Lähdimme vanhojen aikojen muistoksi katsomaan, miltä tämän päivän Carnaby Street näyttää. Ja näyttihän se. Kadun molemmissa päissä oli kaaret, jotka toivottivat tervetulleeksi tälle lähihistorian Beatles-sukupolven tärkeälle kadulle. Väriä riitti ja kauppoja. Tunnelma oli tietysti vuosikymmenten jälkeen hyvin erilainen, enkä usko paikalla olleen juuri muita kuin turisteja. Istuimme kahvilla ja muistelimme omia nuoruusaikojamme.

Reissu oli kaikin puolin mukava irtiotto arjen pienoisesta tylsyydestä. Kaiken nähdyn lisäksi ihmeellistä oli se ystävällisyys ja auttavaisuus, jota kohtasimme. Turhaan ei englantilaisia kuvata kohteliaiksi. Taidan koittaa itsekin ottaa opiksi.