Skip to main content

Lihamakaronilaatikkoa ja muita arkisia herkkuja

Puoliso rakastaa suomalaista arkiruokaa, minä en niinkään. Olen kuitenkin taipunut, ja meillä on tehty niin liha- kuin hernekeittoa ja viimeksi lihamakaronilaatikkoa.

Minä en ole taloutemme kotihengetär. Vihaan siivoamista, mutta pakon edessä on ollut siihenkin taipuminen. Meillä kävi aiemmin siivooja, mutta hän tuli raskaaksi, ja ehkä hänen näkemyksensä mukaan on sairaus, hän nimittäin ilmoitti, ettei enää voi jatkaa meillä. Me emme edes olleet huomanneet hänen olevan raskaana. Voihan tosin olla, että koko raskaus on ollut hyvin hankala. Jäimme kuitenkin vaille siivousapua, sillä uutta siivoojaa emme ole vielä löytäneet.

Tiskaaminen kuuluu useimmiten minulle, ja oikeastaan sen teenkin mielelläni, sillä tiskaan Puolisoa paremmin. Astianpesukonetta hän ei halua, joten minä toimin sen korvikkeena. Tiskaaminen sujuu helposti, sillä meillä eivät astiat seiso tiskialtaassa niin kuin minulla aiemmin yksinasuessani silloin, kun ei vielä tiskikonetta ollut. Muutaman lautasen ja lasin saa puhtaaksi käden käänteessä ilman sen kummempaa tiskiraivoa.

Ruoan valmistaa Puoliso oikeastaan aina. Syömme melko kevyesti, vaikkei se vyötäröllä näykään. Usein ateria voi olla pelkkä ruokaisa salaatti tai kanaa jonkin lisukkeen kera. Erityinen suosikkini on libanonilainen taboulleh-salaatti. Sen valmistamiseen on tietysti useita reseptejä, mutta tuo linkkaamani on minusta hyvä, kun ohjea ei sisällä rusinoita. Ne nimittäin taboullehiin kuuluisivat. Parempaa taboullehia en ole syönyt kuin Puolison valmistama. Emme kumpikaan oikein välitä rusinoista, joten niitä ei mukana ole. Sitäkin enemmän on persiljaa ja sitruunaa. Raikkaampaa kesäsalaattia on vaikea keksiä.

Minäkin siis teen ruokaa, mutta vain harvakseltaan. Omia suosikkejani ovat korealainen bulgogi ja etelä-amerikkalainen chimichurri. Niitä tehdään usein vieraille mutta joskus myös vain meille kahdelle. Molemmat ovat hyvin mausteisia, mutta erityisesti runsas chili saa veden herahtamaan kielelleni jo pelkästä ajatuksesta. Molempia tehdessäni pesaisen muuten aina ruoan valmistusastiat heti käytön jälkeen, sillä isoa tiskiä minä sentään karsastan.

Koska makaronilaatikosta oli ollut puhetta jo pitkään, päätimme, että nyt sitä sitten teen. Välittämättä siitä, että Pariisia hellii 30 asteen helle, valmistin tätä paremminkin talveen sopivaa hiilihydraattipommia melkoisen satsin. Ja koska kyseessä oli näin eriskummallinen ruoka, piti tietenkin Naapurin tyttö kutsua syömään. En halunnut kikkailla, vaan resepti oli perinteistäkin perinteisempi esimerkiksi vaikka tämä.

Söimme sitten maanantai-iltana tätä kauan odotettua ”herkkua” kolmisin. Kaksi muuta olivat jo santsilautasen kimpussa, kun minä vielä taistelin alas ensimmäistäni. Täytyy sanoa, ettei laatikosta tullut vuosienkaan jälkeen suosikkiani. Muille onneksi maistui. En luvannut ihan heti tehdä laatikkoa uudelleen, mutta lupasin harkita, että joskus tulevaisuudessa voisin kokeilla modattua versiota, jossa olisi päällä iso määrä juustoa ja hiukan lisää muitakin mausteita.

Onneksi näitä ruokatoiveita ei tule ihan solkenaan. Ylimmäisenä kaikista olisi kuitenkin silakkalaatikko. Se, jos mikä, on minulle kauhistus. En pitänyt siitä lapsena, ja myöhemmin kokeilun on estänyt kala-allergia. Ihan kauheaa painetta ei silakkalaatikolle näin ollen ole, mutta kaipa minä sitäkin vielä joskus Puolison iloksi valmistan, kun Äiti vielä lupasi hyvän reseptin.