Skip to main content
joulupöytä

Keittiöremontin jälkeinen elämä

Lähdimme Puolison kanssa Barcelonaan puhaltamaan pois olkapäille tarttuneen keittiöremontin viimeiset rippeet. Tarvitsimme molemmat tuota matkaa. Tosin minulla oli toinenkin syy. Olin kesällä luvannut entiselle Luokkakaverille, että tulemme syksyllä, kun emme päässeet kesällä hänen hääjuhlaansa.

Barcelona on molemmille entuudestaan tuttu. Minä olen käynyt kerran, Puoliso kaksi. Olimme valinneet hotelliksemme hyvä tasoisen Caledonian, joka oli kohtuullisen lähellä Ramblaa, normi-ihmisille kävelymatkan päässä. Me toki käytimme taksia. Puolustukseksi pitää sanoa, että myös kävelimme tavattoman paljon tavanomaiseen askellukseemme nähden.

Viikko kului juohevasti. Kaiken aikaa olimme liikkeellä ahkerasti. Matka ajoi monilta osin asiansa. Kaikkein parasta oli Luokkakaverin tapaaminen, mutta kyllä myös monet taide-elämykset sykähdyttivät mieltä niin, että maalliset murheet unohtuivat ainakin toviksi. Viikko vierähti nopeasti, emmekä kotiin tultua oikeastaan edes palanneet arkeen, sillä joulu oli jo ovella. Tämän joulun erikoisuus oli, että saimme viettää sen kahden.

Keittiö ei vaan jättänyt meitä rauhaan, ja lopulta päätimme tilata ihka oikean putkimiehen katsastamaan edellisen Reiskan tekemisiä. Toki niistä ammattilaisen mielestä löytyi valitettavaa vaikka romaaniksi asti. Hän kuitenkin päätyi siihen, että putkemme olivat tukossa. Niitä availtiin parinakin päivänä, kun samalla sovimme, että aiemmat putkiliitokset puretaan ja laitetaan kunnolliset, uudet liitokset. Samalla purettiin vaarallisessa paikassa ollut sähköpistorasia, joten oikosulut ovat taakse jäänyttä elämää. Sen kuitenkin päätimme, että astia- ja pyykkikonetta emme käytä yhtä aikaa.

Kun putkihommat saatiin kuntoon, totesimme, että on tullut aika maalauttaa keittiö. Päätimme samantien aloittaa ammattilaisesta, jottei sitten tarvittaisi virheiden paikkaajia jälkikäteen. Jälki olikin hyvää, tosin värisävy ei ihan vastannut tilaamaamme. Halusimme hennon keltaisen mutta lämpimän pinnan. Lopputulos on ennemminkin vihertävä. Tässä kaaoksessa se on pieni asia. Olkoon sellainen. Keittiö on nyt ihan viimeisiä silauksia vaille valmis ja olemme molemmat tyytyväisiä.

Kun alkuun päästiin, päätin, että ovien kahvat pitää vaihtaa. Kaikki eivät toimi oikein kunnolla ja toisaalta niistä on ruuvejakin ajan saatossa tipahdellut. Sitä paitsi mustat eivät minusta ole kovin kauniit. Ei niitä kahvoja voi pelkästään vaihtaa, sillä oviin jää kauheat jäljet vanhoista. Niinpä sitten tilasimme myös ovien maalauksen. Kylpyhuoneen ja wc:n maalauksesta olemme myös jo päättäneet, vaikkemme niitä ole vielä tilanneet. Katsotaan päättyvätkö remontin siihenkään, sillä minua polttelee lattian uusiminen. Ehkä me silti vedämme välillä henkeä ja palaamme remonttiasioihin tuonnempana, kunhan talvimasennuksin on taitettu.

Tällä hetkellä on hiukan ambivalentti olo. Toisaalta pää pyörii näissä konkreettisissa remonttikuvioissa, mutta taas toisaalta myös lähestyvässä Amerikan matkassa. Puolison suurena haaveena ovat jo vuosia olleet New York ja Las Vegas. Nyt käymme San Franciscon ohella ne molemmat. Matkaoppaat on luettu hiirenkorville, ja olen päässäni suunnitellut melkein kävelyreittien tarkkuudella, mitä New Yorkissa näemme. Onneksi tällaiset suunnitelmat on tarkoitettu heitettäviksi romukoppaan, kunhan perille pääsemme. Toivottavasti samaan Kankkulan kaivoon eivät päädy kaikki rahamme, kun aikanaan Las Vegasista poistumme.

Ranskalainen kylpyhuoneremontti

Alamme Puolison kanssa olla sen verran varttuneita, ettei jalka enää kohta olisi tahtonut nousta ammeen korkean laidan yli, joten päätimme tarttua toimeen. Tilasimme taloyhtiöltä remontin, jossa ammeen paikalle rakennetaan suihkutila.

Koska asumme kunnallisessa taloyhtiössä emme voineet toimia omin päin, vaan remonttiyhtiöksi valikoituu se, jota taloyhtiö käyttää. Päätöksen muutostöistä saimme nopeasti. Sen sijaan remonttifirman yhteydenottoa jouduimme odottamaan viikkokaupalla. Kun sitten vielä sattui niin, että juuri silloin, kun remontti olisi alkanut, meillä oli vieraita Suomesta, ja toivoimme remontin siirtoa. No onnistuihan se, mutta remontti-reiska ilmoitti, että hän jää lomille ja palaa taas joskus myöhemmin, jolloin ottaa uudelleen yhteyttä.

Taas kului viikkoja ilman yhteydenottoa, kunnes ilmoitus lopulta tuli. Remontti alkaa 30.4. ja kestää viikon. Olimme tyytyväisiä. Työmies ilmoitti, että hän tulee tuolloin ”heti aamusta”. Aamu ehti kulua ja oltiin jo hyvää matkaa iltapäivässä, kun Puoliso soitti miehelle. Tämä ilmoitti tulevansa ihan kohta. Kello kolmeen mennessä ketään ei ollut kuulunut. Uusi soitto. Mies sanoi tulevansa 20 minuutin kuluttua. Ei tullut. Kello on reilusti yli puolen neljän ovikellon soidessa.

Kaveri ryhtyi heti hommiin ja alkoi kilkuttaa vanhoja laattoja irti. Puoli viiden aikaa työpäivä päättyi. Ei siinä monta laattaa ehtinyt irrota. Seuraava päivä oli vapun päivä, joka tietenkin on vapaa. Sovittiin, että hän tulee keskiviikona ”heti aamusta”. Meillä oli kello soimassa kahdeksalta, jotta ehtisimme käydä suihkussa ennen reiskan saapumista. Hyvin oltaisi ehditty heräämään myöhemminkin, sillä hän tuli kello 10.30. Ruokatunnille hän lähti puoli yhden aikaan. Ruokailu kesti lähes kaksi tuntia. Sitten taas tehtiin töitä pari tuntia. Muutama laatta ja amme irtosivat. Kaappiin syntyi ammottava reikä. Seuraavaksi päiväksi sovittiin jälleen tulo yhdeksän maissa.

Aloin hermostua jo aamusta, kun miestä ei tietenkään näkynyt vielä puoli yksitoistakaan. Varttia vaille soi ovikello, ja kaveri kertoi tuovansa tarvikkeita. Lähti sitten sen jälkeen menemään. Takaisin hän palasi ruoka”tunnin” jälkeen kello 14.20. Teki taas töitä pari tuntia ja lähtiessään ilmoitti tulevansa seuraavana aamuna kahdeksan, puoli yhdeksän maissa. Uskoi ken halusi.

Tulo tapahtui normiaikaan puoli yhdeltätoista. Reiska sanoi minun mielestäni ihan vilpittömällä äänellä, että tänään hän asentaa suihkun, jotta voimme peseytyä normaalisti viikonloppuna. Melkein kiljuin riemusta. Hiusten peseminen keittiön lavuaarissa ei ole kovin mieltä ylentävää. Ruokatunti kesti jälleen reilun puolitoista. Varttia yli kolmen hän ilmoitti joutuvansa lähtemään. Lyhyenä parin tunnin työrupeamanaan hän oli käynyt kolmesti hakemassa autoltaan tavaroita. Yhtenä kertana kaksi parin kymmenen sentin mittaista muoviputkea. Eivät olleet ilmeisesti mahtuneet edellisellä hakureissulla matkaan.

Suihkua ei lähtöhetkellä todellakaan ollut asennettu, eikä oikein paljon muutakaan. Syyksi kaveri kertoi sen, että laattojen täytyy nyt kuivua. Selityksiä hänellä riitti. Jo alkuun kysyimme, etteikö hänellä ollut työkaveria apuna. Hän kertoi työskentelevänsä mieluummin yksin. Myöhään tulemiset johtuivat milloin mistäkin ”tulipalosta” jossain ihan muualla. Kaikelle oli ”looginen” syy. Pakko vain uskoa.

Maanantaina hänen pitäisi tulla jälleen ”heti aamusta”. Tiistai onkin sitten vapaapäivä toisen maailmansodan voiton kunniaksi. Selvää on, että valmista suihkutilaa ei meille tule viikossa, eikä edes kahdessa. Suihkuseinäkkeenkin hän tilasi vasta pari päivää sitten, kun kuulemma piti saada mitat. No jaa, talomme on valtava elementtirakennus, jossa on samanlaisia kylpyhuoneita pilvin pimein, eikä kai noissa seinäkkeiden standardeissakaan ole ihan kauheasti valinnan varaa. Vastaavia remontteja on tehty useita. Selitys kuitenkin oli, ja seinäke tulee yhdeksän päivän kuluttua.

Minä onneksi pääsen Suomeen suihkuttelemaan heti alkuviikosta juuri voitonpäivä (miten ironista!). Puoliso sen sijaan joutuu kärvistelemään remonttihelvetissä vielä ties kuinka kauan. Tässä kohden en voi toivoa muuta kuin valtavasti voimia hänelle ja toivoa, että kylpyhuone olisi valmis, kun palaan vajaan kahden viikon päästä kotiin.