Skip to main content

Missä paistaa aurinko ja on lämmintä?

Saanko nyt vihdoin valittaa säästä? Tai no, niin minä nyt teen. Jo Ranskaan muuttaessani tiesin, että Suomen kesä on se, mitä kaipaan. Mielessäni ehkä ovat lapsuudet kesät, jolloin aina oli aurinkoista ja lämpöä riitti. Eikö niin?

Sanoin jo keväällä Puolisolle, että haluaisin viettää ”kesälomaa” Suomessa eli viipyä hiukan pidempään kuin normaalin viikon, kaksi. Pääsimme lopulta asiasta sopuun. Minä olisin Helsingissä juhannuksesta eteenpäin viisi viikkoa ja Puoliso tulisi kolmeksi viikoksi niin, että paluumatkan tekisimme yhdessä.

Juhannusaaton vietin Äidin kanssa parvekkeella istuen. Keli oli sen verran lämmin, että olo lasitetulla parvekkeella viinin voimalla oli ihan siedettävä. Lämmintä ei missään tapauksessa ollut. Seuraavalla viikolla kävimme Äidin kanssa Mäntyharjulla Taidekeskus Salmelan näyttelyssä erityisesti Essi Peltosen  ja Marjatta Tapiolan  vuoksi. Ilma oli aivan taivaallinen. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpöä oli juuri niin kuin Suomen kesässä kuuluu.

Siinä ne kauneimmat päivät sitten taisivatkin olla. Kuljin kaiken muun ajan takki tai jakku päällä, sillä muutoin ei oikein tarennut. Odotin helteitä tai t-paitakelejä kuin kuuta nousevaa. Eikä niitä koskaan tullut. Päällimmäinen muistoni on jatkuva pilvisyys – tosin sateetta – ja koleahko ilma. Ei ollut käyttöä mukana olleille shortseille, saati uimapuvulle.

Kun sitten palasin Pariisiin, säät jatkuivat aivan samanlaisina. Ehkä muutamana päivänä on ollut helteistä, mutta pääasiassa on pilvistä ja koleaa. Onneksi kävin sentään Budapestissa, jossa sitä vastoin olin paistua.

Kaikesta tästä tuli mieleeni vuosien takainen kesälomamuisto. Suomessa oli ollut kaksi peräkkäistä ”huonoa” kesää. Yritin välillä mökkeillä, mutta eihän siitä mitään tullut. Eräänkin kerran, kun ilma näytti hyvältä, lähdettiin samantien ajelemaan mökin suuntaan. En ollut ehtinyt kuin asetella viltin pihaan, kun sade alkoi. Palasimme välittömästi takaisin kotiin.

Kolmatta kesää en enää aikonut moisessa säässä viettää, joten päätin jo keväällä, että lähden kesälomaksi Pariisiin. Vastoin kaikkia odotuksiani kesä Suomessa alkoi jo varhain toukokuulla. Lämmintä ja suoranaista hellettä riitti ihan siihen heinäkuun alkuun, jolloin lähdin matkalla. Olin suorastaan paahtuneen ruskea kaikesta mökillä saadusta auringosta johtuen. Vaan mitäpä oli perillä. Lämpötila oli vaivoin yli kymmenen asteen ja satoi kaatamalla. Itse asiassa koko kaksi viikkoisen lomani ajan satoi, eikä lämpötila päässyt nousemaan.

Pariisissa herätin ihmetystä rusketuksellani, sillä katastrofaalinen sää oli jatkunut koko kesän. Minulta kyselivät kaikki tuttavani, missä etelässä oli mahtanut olla, kun olin niin ruskea. Ei auttanut kuin tuottaa pettymys ja kertoa, että siellä meillä Suomessa jääkarhujen ja eskimoiden maassa on ollut taivaallinen kesä. Sitä oli ranskalaisen lähes mahdotonta hahmottaa.

Tästä kaikesta viisastuneena olen päätynyt siihen ajatukseen, että jos varmaa lämpöä ja aurinkoa kaipaa, ei kannata valita sen paremmin Pariisia kuin Helsinkiäkään matkakohteiksi. Niinpä mekin lähdemme parin päivän päästä Etelä-Ranskaan meren rantaan hakemaan sitä varmaa aurinkoa.